Hovioikeus: Puutteellinen huolto- ja käyttöhistoria johti 64.900 € Volvon kaupan purkuun – Ostaja palauttaa 5.040 € käyttöhyötynä

Puutteellinen huoltohistoria oli kyseisen auton hinta huomioon ottaen sellainen seikka, jolla oli ollut vaikutusta kaupasta päättämiseen ja ajoneuvon arvoon. Kaupan kohteessa oli näin ollen ollut KSL 5 luvun 12 §:n 2 momentin 3 ja 5 kohdassa tarkoitettu virhe. Myyjän täytyi olettaa tienneen auton ranskalainen käyttöhistoria ja asiassa mainitun 14 §:n 2 kohdan mukaan sen olisi pitänyt antaa tieto ostajalle tästä olennaisesta seikasta, josta ostaja oli voinut perustellusti olettaa saavansa tiedon. Selvää oli, että ajoneuvon puutteellisen huoltohistoriaan ja ajoneuvon maahistoriaan kytkeytyviä KSL:n 5 luvun 12 §:ssä ja 14 §:ssä tarkoitettuja virheitä ei ollut voitu oikaista. Asiaa kokonaisuutena arvioitaessa HO katsoi, että vähäisyyttä vastaan puhuvat argumentit olivat painavampia kuin virheen vähäisyyttä puoltavat argumentit. Asiassa mainittujen virheiden ainakin 13.000 euron vaikutus auton arvoon ja se, että ostaja joutuisi kaupassa pysyessään kantamaan riskin auton rikkoutumisesta ja siitä seuraavista korkeista korjauskustannuksista, HO katsoi, että virhe oli ollut vähäistä suurempi, jolloin ostajalla oli oikeus purkaa kauppa. Ostaja oli ajanut kaupan kohteella olleella ajoneuvolla 28.000 kilometriä ja auto oli ollut hänen käytössään 1 vuoden 8 kuukauden ajan. HO arvioi käyttöhyödyn kohtuulliseksi määräksi 0,18 euroa kilometriltä, jolloin hyödyn määrä ostajan ajamilla kilometreillä oli 5.040 euroa. (Vailla lainvoimaa 1.11.2021)

Itä-Suomen hovioikeus 1.11.2021

Tuomio Nro575

Diaarinumero S 21/579

Ratkaisu, johon on haettu muutosta

Päijät-Hämeen käräjäoikeus 9.4.2021 nro 21/286

Asia Irtaimen kauppa

Valittaja Autoliike Vastaaja Oy

Vastapuoli Ostaja / kuluttaja / kantaja KO:ssa

Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 31.12.2021.

Hovioikeuden ratkaisu

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riidatonta ja kirjallisilla todisteilla selvitettyä, että Ostaja ostajana ja kuluttajana ja Autoliike Vastaaja Oy myyjänä ja elinkeinonharjoittajana ovat sopineet 25.2.2020 Volvo XC90 -merkkisen, vuosimallia 2016 olevan henkilöauton kaupasta kauppahinnan ollessa 64.900 euroa. Riidatonta on myös, että autolla oli kaupantekohetkellä ajettu noin 69.000 kilometriä ja että auto oli määräaikais- ja rekisteröintikatsastettu 25.2.2020. Auto oli tuotu Autoliikkeen toimesta Saksasta ja tästä oli mainittu myynti-ilmoituksessa. Autonmyynti-ilmoituksessa oli mainittu huoltokirja, mutta auton huoltokirjassa ei ollut merkintöjä. Autoon oli tehty kaksi huoltoa, ensimmäinen Ranskassa kesäkuussa 2017 ajokilometrimäärän ollessa 27.106 kilometriä ja toinen Autoliikkeen toimesta Suomessa ajalla 24.2. – 5.3.2020 ajokilometrimäärän ollessa69.287 kilometriä. Huoltokirjan mukaan auto tulee huoltaa 30.000 kilometrin tai 12 kuukauden välein.

Asiassa on ensisijaisesti kysymys siitä, onko kaupan kohteessa kuluttajansuojalain 5 luvun 12 §, 13 § tai 14 §:n mukainen virhe seuraavien Ostajan esittämien väitteiden perusteella: Autoliike oli antanut ennen kaupantekoa virheellisen tiedon auton huoltokirjasta ja huoltohistoriasta, auton huoltohistoria itsessään oli puutteellinen, Ostajalle ei ollut ilmoitettu auton aiemmasta käyttöhistoriasta ennen sen Saksaan tuontia. Jos kaupan kohteessa katsotaan olevanvirhe, kysymys on siitä, onko sen seurauksena kaupan purku vai hinnanalennus ja jälkimmäisessä tapauksessa sen määrä. Purkukynnyksen täyttyessä kysymyksenä on, onko Ostajalla velvollisuus suorittaa autosta käyttöhyötyämyyjälle ja sen määrä. Toissijaisesti asiassa on kysymys siitä, onko kaupankohteessa ollut hinnanalennukseen oikeuttava virhe auton etujousituksessa olleen vian perusteella. Lisäksi kysymys on oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta.

Perustelut

Pääkäsittelyn toimittaminen

Autoliike on vaatinut valituksessaan pääkäsittelyn toimittamista. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n mukaan hovioikeuden on toimitettavapääkäsittely, jos riita-asiassa asianosainen sitä vaatii. Pääkäsittelyä ei kuitenkaan tarvitse toimittaa, jos asiassa ei 15 §:n 1 momentin mukaan tarvitse ottaa vastaan suullista todistelua sen vuoksi, että näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä varteenotettavaa epäilystä, ja pääkäsittelyn toimittaminen on muutoinkin selvästi tarpeetonta huomioon ottaen erityisesti asian laatu ja merkitysasianosaiselle.

Ostajan kaupan purkua koskevan vaatimuksen perusteena olevat tosiseikat ovat olennaisilta osiltaan riidattomia tai kirjallisella todistelulla selvitettävissä. Kysymys on pitkälti asian oikeudellisesta arvioinnista. Autoliike ei ole väittänyt, että todistelu on kirjattu käräjäoikeuden tuomioon väärin tai puutteellisesti. Hovioikeus katsoo, että jäljempänä ilmenevien, asian ratkaisun kannalta keskeisten oikeustosiseikkojen osalta käräjäoikeuden näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä varteenotettavaa epäilyä. Asianosaisten kuulemisella ei ole saatavissa merkityksellistä lisäselvitystä tältä osin. Asian jäljempänä ilmenevä lopputulos huomioon ottaen pääkäsittelyn toimittaminen ei ole tarpeen myöskään toissijaisen vaatimuksen perusteena olevien riitaisten seikkojen tutkimiseksi. Sen vuoksi ja kun pääkäsittelyn toimittaminen on asian laatu ja merkitys huomioon ottaen muutoinkin selvästi tarpeetonta, pyyntö pääkäsittelyntoimittamisesta hylätään.

Uusien väitteiden tutkiminen hovioikeudessa

Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 17 §:n 1 momentin mukaan valittaja ei saa hovioikeudessa riita-asiassa vedota muihin seikkoihin tai todisteisiin kuin niihin, jotka on esitetty käräjäoikeudessa, paitsi jos hän saattaa todennäköiseksi, ettei hän ole voinut vedota seikkaan tai todisteeseen käräjäoikeudessa tai että hänellä on ollut pätevä aihe olla tekemättä niin.

Saman lain 26 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan vastaukseen ja sen antajaan sovelletaan lisäksi, mitä 25 luvun 15 §:n 1 momentin 4–6 kohdassa sekä 2 ja 3 momentissa sekä 16 ja 17 §:ssä valituksesta ja valittajasta säädetään.

Vastoin Autoliikkeen lausumassa lausuttua, Ostaja ei ole vastauksessaanvedonnut siihen, että Autoliikkeellä olisi ollut tieto siitä, että ajoneuvo olisi ollut Puolassa myytävänä lyhyen ajan. Sen sijaan Ostaja on vastauksessaanväittänyt, että Autoliike oli vakuuttanut autolla olevan saksalaisen käyttöhistorian ja että hänen nimenomainen tarkoituksensa oli ollut ostaa ajoneuvo saksalaisella tai ruotsalaisella käyttöhistorialla, jonka seikan hän oli saattanut Autoliikkeen tietoon ennen kaupan päättämistä.

Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, että Ostaja on kanteensa perusteeksivedonnut siihen, että hän on Autoliikkeeltä saamiensa tietojen nojalla voinut olettaa ostavansa auton saksalaisella käyttöhistorialla. Ostaja ei ole siis käräjäoikeudessa väittänyt, että Autoliike olisi väittänyt ajoneuvolla olevan saksalainen käyttöhistoria tai että hän olisi saattanut Autoliikkeen tietoon tarkoituksensa ostaa ajoneuvo nimenomaan saksalaisella tai ruotsalaisella käyttöhistorialla. Ostajan vastauksessa on tältä osin kyse uusista seikoista, joita ei hovioikeudessa enää voida tutkia eikä Ostajan sallita vedota niihin.

Ostaja on vastauksessaan Autoliikkeen valitukseen vedonnut siihen, että Autoliike oli tai sen olisi pitänyt olla tietoinen, ettei ajoneuvossa ollut täytettyä huoltokirjaa, että huoltohistoriassa oli yli kahden vuoden selittämätön aukko ja ettei ajoneuvon vaiheita ollut mahdollista luotettavalla tavalla selvittää sekä että Autoliikkeen olisi tullut antaa näistä seikoista Ostajalle tieto viimeistään paikan päällä kauppaa tehtäessä. Ostaja on lisäksi todennut, että ellei Autoliikkeellä ole ollut näistä seikoista tietoa aikaisemmin, on sillä täytynyt ollan iistä tieto viimeistään autoa vastaanotettaessa ja eteenpäin luovuttaessa. Ostaja on vielä todennut, että vilpillisessä mielessä ja erehdyttämistarkoituksessa toimineen myyjän ei voida antaa hyötyä menettelystään.

Hovioikeus toteaa, että Ostaja ei ole käräjäoikeudessa perustanut kannettaan Autoliikkeen väitettyyn vilpilliseen menettelyyn tai siihen, että Autoliike olisi muutoin toiminut kauppaa tehtäessä erehdyttämistarkoituksessa. Kyse on ollut siitä, onko kaupan kohteessa kuluttajansuojalain mukainen tiedonantovirhe, jonka arvioinnissa myyjän mahdollisella vilpillisellä menettelyllä ei ole itsenäistä merkitystä. Ostajan väitettä Autoliikkeen vilpillisestä menettelystä tai erehdyttämistarkoituksesta ei siten hovioikeudessa tutkita eikä Ostajan sallita vedota niihin tosiseikkaväitteinä.

Pääasiaratkaisu

Kaupan kohteen virheellisyys

Kuluttajansuojalain 5 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan tavaran on lajiltaan, määrältään, laadultaan, muilta ominaisuuksiltaan ja pakkaukseltaan vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovitun.

Pykälän 2 momentin mukaan, jos muuta ei voida katsoa sovitun, tavaran tulee:

1) soveltua tarkoitukseen, johon sellaisia tavaroita yleensä käytetään;2)

soveltua siihen erityiseen tarkoitukseen, johon tavaraa oli tarkoitus käyttää, jos myyjän on kaupantekohetkellä täytynyt olla selvillä tästä tarkoituksesta eikä hän ole ennen kaupantekoa ilmoittanut ostajalle, että tavara ei mahdollisesti sovellu aiottuun käyttötarkoitukseen;

3) olla myyjän siitä antaman kuvauksen mukainen ja vastata ominaisuuksiltaan sitä, mihin myyjä on viitannut esittämällä näytteen tai mallin;

4) olla pakattu tavanmukaisella tai muuten sopivalla tavalla, jos pakkaus on tarpeen tavaran säilyttämiseksi tai suojaamiseksi; sekä

5) kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisentavaran kaupassa perusteltua aihetta olettaa.

Pykälän 4 momentin mukaan, jos tavara poikkeaa siitä, mitä 1–3 momentissa säädetään, siinä on virhe. Ostaja ei kuitenkaan saa virheenä vedota seikkaan, josta hänen täytyy olettaa tienneen kauppaa tehtäessä.

Saman luvun 13 §:n 1 momentin mukaan tavarassa on myös virhe, jos se ei vastaa niitä tietoja tavaran ominaisuuksista tai käytöstä, jotka myyjä tai joku muu aikaisemmassa myyntiportaassa tai myyjän lukuun on antanut tavaraa markkinoitaessa tai muuten ennen kaupantekoa.

Pykälän 2 momentin mukaan myyjä ei kuitenkaan vastaa 1 momentissa tarkoitetusta virheestä, jos hän osoittaa, että:

1) hän ei ollut eikä hänen olisi pitänytkään olla selvillä annetuista tiedoista;

2) tiedot eivät ole voineet vaikuttaa kauppaan; tai

3) tiedot on ajoissa selkeällä tavalla oikaistu.

Edelleen käytetyn tavaran kauppaa koskevan saman luvun 14 §:n mukaan, jos tavara on myyty "sellaisena kuin se on" tai samankaltaista yleistä varaumaa käyttäen, siinä katsotaan kuitenkin olevan virhe, jos:

1) tavara ei vastaa niitä tietoja, jotka myyjä on ennen kaupantekoa antanut sen ominaisuuksista tai käytöstä ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan;

2) myyjä on ennen kaupantekoa laiminlyönyt antaa ostajalle tiedon sellaisesta tavaran ominaisuuksia tai käyttöä koskevasta olennaisesta seikasta, josta hänen täytyy olettaa tienneen ja josta ostaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon, ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan; tai

3) tavara on huonommassa kunnossa kuin ostajalla sen hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen on ollut perusteltua aihetta edellyttää.

Huoltokirjan puutteellisuus

Kirjallisesta todisteesta K2 ilmenee, että ajoneuvoa on markkinoitu siten, että myyntiilmoituksessa on ollut maininta huoltokirjasta. Huoltokirja on riidattomasti ollut täyttämätön siten, ettei siinä ole ollut mitään merkintöjä. Hovioikeus katsoo, että merkintöjä vailla oleva huoltokirja vastaa tilannetta, jossa huoltokirjaa ei olisi lainkaan ollut.

Autoliikkeen olisi tullut olla tietoinen siitä, ettei ajoneuvossa ole asianmukaista huoltokirjaa. Elinkeinonharjoittaja ei voi kuluttajansuojalain mukaan vapautua vastuustaan sillä, että kuluttaja ei ole tarkistanut myyjän kaupan kohteesta antamia tietoja. Tieto huoltokirjasta on hovioikeuden arvion mukaan sellainen tieto, jonka voidaan katsoa vaikuttaneen ostajan myyntipäätökseen varsinkin, kun kyse on ollut 64.900 euroa maksaneesta vain neljä vuotta käytetystä ajoneuvosta. Autoliike ei ole ennen kaupantekoa oikaissut myynti-ilmoituksessa olevaa virheellistä tietoa. Kaupan kohteessa on siten ollut kuluttajansuojalain 5 luvun 13 §:n mukainen tiedonantovirhe.

Kuluttajariitalautakunnan ratkaisukäytännössä (Dnro 4227/33/09 (6.10.2020) on lisäksi katsottu, että jos auto markkinoidaan siten, että siinä on huoltokirja, ostajalla on aihetta olettaa, että auton kaikki määräaikaishuollot on tehty autonvalmistajan määrittelemän huolto-ohjelman mukaisesti. Lisäksi huoltojen tulee olla asianmukaisesti merkitty huoltokirjaan. Jos näin ei ole, asiasta tulee kertoa ostajalle selkeällä tavalla ennen kaupan päättämistä. Näyttötaakka siitä, että ostajalle on annettu oikeat tiedot, on myyjällä. Ostajalla ei myöskään ole erityistä tavaran ennakkotarkastusvelvollisuutta, vaan hänellä on oikeus luottaa myyjän autosta antamiin tietoihin.

Hovioikeus katsoo, että maininnan huoltokirjasta on kyseessä olevan auton 64.900 euron kauppahinta ja neljän vuoden ikä huomioon ottaen katsottavapitäneen sisällään väitteen myös siitä, että kaupan kohteena ollut ajoneuvo oli huollettu valmistajan huolto-ohjelman mukaisesti. Näin ollen asiaa voidaan arvioida tiedonantovirheenä myös tältä osin. Auton puutteellinen huoltohistoria tulee kuitenkin arvioitavaksi itsenäisenä virhevastuun perusteena seuraavassa kappaleessa.

Ajoneuvon puutteellinen huoltohistoria

Kirjallisesta todisteesta K4 ilmenee, että ajoneuvo on tullut huoltaa 30.000 kilometrin tai 12 kuukauden välein. Huoltokirjassa oleva ilmaisu ”Au premierterme atteint” tarkoittaa, että auto on huollettava silloin kun jompikumpi edellä mainituista edellytyksistä ensin täyttyy.

Esitetyn selvityksen mukaan (K3) ajoneuvo on otettu käyttöön Ranskassa helmikuussa 2016. Ajoneuvo on huollettu ensi kerran Ranskassa kesäkuussa 2017ajokilometrimäärän ollessa 27.106 kilometriä ja seuraavan kerran Autoliikkeentoimesta Suomessa ajalla 24.2. – 5.3.2020 ajokilometrimäärän ollessa 69.287kilometriä. Ensimmäinen huolto on siten ajoneuvon huolto-ohjelman vastaisesti tehty noin neljä kuukautta myöhässä ja toinen huolto noin 12.000 kilometriä huolto-ohjelman mukaisen suosituksen jälkeen ja ajallisesti 1 vuosi 8kuukautta myöhässä. Huolto-ohjelman mukaisesti ajoneuvo olisi siis pitänyt huoltaa toisen kerran jo kesäkuussa 2018 ja kolmannen kerran kesäkuussa2019, mutta ajoneuvoa ei ollut huollettu lainkaan yli kahden ja puolen vuodenaikana, jolloin ajoneuvolla oli ajettu yli 42.000 kilometriä. Edellä esitetyn perusteella on selvää, ettei ajoneuvoa ollut huollettu asianmukaisesti.

Kun ajoneuvoa on markkinoitu Ostajalle huoltokirjalla varustettuna, Ostaja on voinut luottaa erityisesti auton kauppahinta huomioon ottaen, että autoon ollut asianmukaisesti huollettu. Ostajalla ei ole ollut tässä tilanteessa velvollisuutta ryhtyä tarkemmin selvittämään auton huoltohistoriaa eikä hänen ole voitu olettaa tietäneen tällaisesta puutteellisesta huoltohistoriasta. Hovioikeus katsoo siten, että kaupan kohteessa on ajoneuvon puutteellisen huoltohistorianosalta ollut kyse siitä, että tavara ei ole ollut myyjän antaman kuvauksen mukainen ja toisaalta siitä, että tavara ei ole muuten vastannut sitä, mitä Ostajalla on kuluttajana ollut tällaisen tavaran kaupassa perusteltua aihetta olettaa. Puutteellisen huoltohistoria on kyseisen auton hinta huomioon ottaen sellainen seikka, jolla on ollut vaikutusta kaupasta päättämiseen ja ajoneuvon arvoon. Kaupan kohteessa on näin ollen ollut kuluttajansuojalain 5 luvun 12 §:n 2 momentin 3 ja 5 kohdassa tarkoitettu virhe.

Ajoneuvon maahistorian merkitys

Autoliikkeen antama tieto siitä, että Asiassa on riidatonta, että Autoliike on ennen kauppaa kertonut auton olevanSaksasta tuotu ja että Autoliike on tuonut ajoneuvon Suomeen Saksasta. Myöhemmin on kuitenkin tullut ilmi, että ajoneuvo on tuotu Saksaan Puolasta ja sitä ennen se on ollut käytössä Ranskassa. Kirjallisesta todisteesta K5 ilmenee, että auton mittarilukema on luettu Puolassa lokakuussa 2019 ajokilometrimäärän ollessa 68.474 kilometriä ja myöhemmin tammikuussa Saksassa ajokilometrimäärän ollessa 69.252 kilometriä.

Autoliikkeen antama tieto siitä, että auto oli tuotu Suomeen Saksasta, ei ole ollut sinänsä virheellinen. Ostaja ja Autoliike ovat sopineet Saksasta tuodun auton kaupasta. Kyse ei ole siten siitä, että auton ominaisuudet eivät olisi vastanneet niitä tietoja, jotka Autoliike oli antanut ennen kaupan tekoa. Näin ollen kyseessä ei ole kuluttajansuojalain 5 luvun 13 §:ssä tarkoitettu tiedonantovirhe. Asiassa ei ole myöskään näytetty, että osapuolet olisivat nimenomaisestisopineet sellaisen auton kaupasta, jolla on yksinomaan saksalainen käyttöhistoria eikä kyse ole siten siitä, että ajoneuvo ei ole laadultaan ja muilta ominaisuuksiltaan vastannut sitä, mitä voidaan katsoa sovitun.

Hovioikeus toteaa, että asiassa ei ole esitetty, että kauppa olisi tehty sellaisenakuin se on tai muuta yleistä varaumaa käyttäen. Kuluttajansuojalain esitöissä(HE 89/2001 vp s. 11) on kuitenkin todettu, että ehdotettu muutos merkitsisi käytännössä sitä, että myyjän virhevastuu muodostuisi ehdosta huolimatta periaatteiltaan samanlaiseksi kuin, jos ehtoa ei olisi käytetty. Näin ollen sovellettavaksi tulee kuluttajansuojalain 5 luvun 14 §, jonka 2 kohdan mukaan tavarassa on virhe, jos myyjä on ennen kaupantekoa laiminlyönyt antaa ostajalle tiedon sellaisesta tavaran ominaisuuksia tai käyttöä koskevasta olennaisesta seikasta, josta hänen täytyy olettaa tienneen ja josta ostaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon, ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan.

Kuten edellä on todettu, Autoliike oli markkinoinut autoa huoltokirjalla, joka todellisuudessa oli vailla merkintöjä. Antaessaan Ostajalle tällaisen tiedon, Autoliikkeen velvollisuutena olisi ollut varmistaa, että autossa on asianmukaisin merkinnöin täytetty huoltokirja. Huoltokirja on ollut ranskankielinen, joten toimiessaan velvollisuuksiensa mukaisesti eli tarkastamalla huoltokirjan, Autoliike olisi tullut tietoiseksi myös auton ranskalaisesta käyttöhistoriasta. Vaikka Autoliikkeen ei ole näytetty tosiasiallisesti tienneen auton aiemmasta maahistoriasta, se ei voi edellä mainitulla velvollisuuksiensa vastaisella menettelyllä päästä parempaan asemaan kuin missä se olisi, kuin jos se olisi täyttänyt edellä mainitun selvitysvelvollisuutensa. Näin ollen asia on arvioitava sen pohjalta, että myyjän täytyy olettaa tienneen auton ranskalainen käyttöhistoria ja edellä mainitun 14 §:n 2 kohdan mukaan sen olisi pitänyt antaa tieto Ostajalle tästä olennaisesta seikasta, josta Ostaja on voinut perustellusti olettaa saavansa tiedon.

Näin ollen hovioikeus katsoo, että kaupan kohteessa on myös tältä osin ollut kuluttajansuojalain 5 luvun 14 §:n 2 kohdassa tarkoitettu virhe.

Onko virhe voitu oikaista?

Kuluttajansuojalain 5 luvun 18 §:n 2 momentin mukaan, vaikka ostaja ei vaatisi virheen korjaamista tai virheetöntä tavaraa, myyjä saa omalla kustannuksellaan suorittaa tällaisen oikaisun, jos hän ostajan ilmoitettua virheestä viipymättä tarjoutuu tekemään sen. Ostaja saa kieltäytyä virheen oikaisusta, jos siitä aiheutuisi hänelle olennaista haittaa, tavaran arvon alenemista tai vaaraa siitä, että ostajalle aiheutuvat kustannukset jäävät korvaamatta, taikka jos kieltäytymiseen on muu erityinen syy.

Autoliike on myöhemmin selvittänyt ja hankkinut dokumentit siitä, että ajoneuvo oli huollettu Ranskassa edellä esitetyllä tavalla. Myös Autoliike on huoltanut ajoneuvon Suomessa ennen kauppaa. Näin ollen se, mitä huoltokirjaan olisi tullut merkitä, on tullut dokumentoiduksi ranskankielisestä huoltolaskusta ja Autoliikkeen teettämää huoltoa koskevasta laskusta. Edellä selostettuhuoltokirjaa koskeva tiedonantovirhe, siltä osin kuin auton huoltokirja on ollut vailla merkintöjä, on näillä dokumenteilla oikaistu. Sen sijaan maininta huoltokirjan olemassaolosta on aiemmin esitetyin tavoin pitänyt sisällään myös sen, että autossa on suoritettu valmistajan huolto-ohjelman mukaiset huollot ajallaan. Koska näin ei ole tosiasiallisesti ollut, edellä mainitut huoltoja osoittavat dokumentit eivät korjaa tiedonantovirhettä näiltä osin.

Selvää on, että ajoneuvon puutteellisen huoltohistoriaan ja ajoneuvon maahistoriaan kytkeytyviä kuluttajansuojalain 5 luvun 12 §:ssä ja 14 §:ssä tarkoitettuja virheitä ei ole voitu oikaista.

Virheiden seuraamukset

Kuluttajansuojalain 5 luvun 19 §:n mukaan jollei virheen korjaaminen tai virheettömän tavaran toimittaminen tule kysymykseen taikka jollei tällaista oikaisua suoriteta 18 §:ssä tarkoitetulla tavalla, ostaja saa:

1) vaatia virhettä vastaavaa hinnanalennusta; tai

2) purkaa kaupan, paitsi jos virhe on vähäinen.

Kaupan kohteessa on edellä selostetulla tavalla virhe puutteellisen huoltohistorian ja auton sopimuksen vastaisen maahistorian osalta. Näiden virheidenosalta virheen korjaaminen tai virheettömän tavaran toimittaminen ei ole mahdollista.

Edellä mainitun säännöksen esitöissä (HE 89/2001 vp s. 13) on todettu, että voimassa olevan lain mukaan ostajalla on oikeus purkaa kauppa vain, jos myyjän sopimusrikkomus on olennainen. Ehdotetun 2 kohdan mukaan ostaja ei saa purkaa kauppaa, jos tavaran virhe on vähäinen. Kohdan uusi sanamuoto perustuu direktiivin 3 artiklan 6 kohtaan. Kaupan purkaminen tulisi ehdotuksen mukaan kysymykseen nykyistä useammin. Virheen vähäisyyttä arvioitaessa on otettava huomioon virheen kokonaismerkitys ostajalle. Virhettä voidaan pitää vähäisenä esimerkiksi silloin, kun se on helposti ja nopeasti korjattavissa. Myös erilaiset pintaviat voivat olla luonteeltaan vähäisiä ja niiden merkitys voiolla ostajalle kaupan kokonaisuus huomioon ottaen vähäinen.

Virheen vähäisyyttä vastaan puhuu seikka, että auton puutteellinen huoltohistoria merkitsee riskiä siitä, että ajoneuvo voi myöhemmin rikkoontua laiminlyötyjen huoltojen vuoksi. Tästä saattaa aiheutua Ostajalle huomattaviakin kustannuksia ottaen huomioon, että kaupan kohteena oleva ajoneuvo on65.000 arvoinen uudehko niin sanottu premium-auto, joiden korjauskustannukset ovat tunnetusti kalliita.

Samoin vähäisyyttä vastaan puhuu se seikka, että puutteellisella huoltohistorialla on vaikutusta auton jälleenmyyntiarvoon. Ostajan esittämän todistelun (K8, Veljekset L Oy:n myyntipäällikkö MP:n lausunto)mukaan ajoneuvon huoltohistorialla on vaihtoauton hinnoittelussa 15 prosentinvaikutus ja omistushistorialla lisäksi 15 prosentin vaikutus. Autoliikkeen kirjallisesta todisteesta V3 puolestaan ilmenee, että käytetyn auton hinnoitteluun vaikuttaa muun ohella auton kunto, jota arvioitaessa täydellisen huoltokirjan tai osittain huolletun auton merkitys ei ole kokonaisuudessa ratkaiseva, jos auton yleinen kunto ja muut seikat ovat kuten pitää ja auton tausta on selvillä. Hovioikeus toteaa, että tässä tapauksessa auton taustasta ei ole selvyyttä sen maahistorian ja pitkän huoltamattoman ajanjakson vuoksi. Hovioikeus arvioi, että auton huolto- ja maahistorialla on ainakin 20 prosentin vaikutus auton jälleenmyyntiarvoon, jota määrää ei ole pidettävä vähäisenä.

Virheen vähäisyyden puolesta puhuu puolestaan seikka siitä, että Ostajan ensisijaisen vaatimuksen perusteeksi ei ole vedottu autossa olleisiin vikoihin eikä asiassa ole näytetty, että auto olisi kolaroitu sen aiemman käyttöhistorian aikana. Ostaja on myös pystynyt käyttämään autoa tavanomaisella tavalla.

Asiaa kokonaisuutena arvioitaessa hovioikeus katsoo, että vähäisyyttä vastaan puhuvat argumentit ovat painavampia kuin virheen vähäisyyttä puoltavat argumentit. Edellä mainittujen virheiden ainakin 13.000 euron vaikutus auton arvoon ja se, että Ostaja joutuisi kaupassa pysyessään kantamaan riskin autonrikkoutumisesta ja siitä seuraavista korkeista korjauskustannuksista, hovioikeus katsoo, että virhe on ollut vähäistä suurempi, jolloin Ostajalla on oikeus purkaa kauppa.

Ostaja on Autoliikkeen vaatimuksen mukaisesti velvoitettava palauttamaan ajoneuvo Autoliikkeelle.

Ajoneuvosta saadun käyttöhyödyn korvaaminen

Kauppalain 65 §:n 1 momentin mukaan, jos kauppa puretaan, ostajan on luovutettava myyjälle tavarasta saamansa tuotto sekä maksettava kohtuullinen korvaus, mikäli hänellä on ollut tavarasta muuta hyötyä.

Käyttöhyödyn määrän laskemisesta ei ole säännöksiä. Oikeuskirjallisuudessa (Wilhelmsson – Sevón –Koskelo; Kauppalain pääkohdat s. 135) on katsottu, että kaupan purkamista edeltävältä ajalta suoritettavan korvauksen ei yleensä tule ylittää tavaran arvonalennusta, joka johtuu siitä, että ostaja tai mahdollisesti seuraavassa myyntiportaassa oleva ostaja on käyttänyt tavaraa. Korvaustahyödystä on toisin sanoen yleensä suoritettava enintään siinä määrin kuin tavaran käyttö on vaikuttanut tavaran arvoon. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että hyödystä suoritettavan korvauksen välttämättä tulisi vastata tavaran käytöstä johtunutta arvonalennusta, koska arvonalennus voi olla suurempi kuin se hyöty, jonka ostajan kohtuudella voidaan katsoa saaneen tavarasta. Tavaranvirheellisyys tai mahdolliset purkua edeltäneet virheen korjausyritykset ovat esimerkiksi voineet rajoittaa ostajan mahdollisuuksia käyttää tavaraa. Muutenkin on mahdollista, ettei ostajan tavarasta saamaa hyötyä ole kohtuullista rinnastaa arvonalennukseen, joka johtuu siitä, että tavara on käytetty. Kaikissa tapauksissa ei ostajan tavarasta saamaa hyötyä voida kenties lainkaan suhteuttaa tavaran arvonalennukseen, vaan se saatetaan joutua arvioimaan muulla tavoin.

Arvioidessaan Ostajalle koituneen hyödyn määrää hovioikeus ottaa huomioon auton kauppahinnan 64.900 euroa, Ostajan ajoneuvolla ajaman kilometrimäärän, ajan, jonka Esitetyn selvityksen mukaan Ostaja on ajanut kaupan kohteella olleella ajoneuvolla 28.000 kilometriä ja auto on ollut hänen käytössään 1 vuoden 8 kuukauden ajan. Asiassa ei ole tullut ilmi, että autossa olisi ollut sellaista vikaa, joka olisi estänyt tai haitannut sen tavanomaista käyttöä. Näin ollen on selvää, että Ostaja on saanut hallinta-ajallaan ajoneuvosta hyötyä ja Autoliikkeellä on oikeus vähentää palautettavasta kauppahinnasta Ostajan saama hyöty.

Arvioidessaan Ostajalle koituneen hyödyn määrää hovioikeus ottaa huomioon auton kauppahinnan 64.900 euroa, Ostajan ajoneuvolla ajaman kilometrimäärän, ajan, jonka auto on ollut Ostajan hallinnassa ja arvioidun autolla jäljellä olevan ajokilometrimäärän kaupantekohetkestä laskettuna.

Hovioikeus katsoo, että kyseessä olevan arvokkaan ns. premium-auton jäljellä oleva ajokilometrimäärä olisi kaupantekohetken jälkeen vielä noin 300.000 kilometriä. Kauppahinta jäljellä olevalla ajokilometrimäärällä jaettuna oli siten 0,216 euroa kilometriltä. Asiassa tulee kuitenkin ottaa huomioon myös se, että kauppahinta olisi pitänyt sisällään sen, että autoon olisi asennettu vetokoukku, jota myyjäliike ei ollut siihen asentanut. Näin ollen Ostaja ei ole saanut auton käyttämisestä sitä hyötyä, jota hän oli tavoitellut kauppahinnan maksaessaan. Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus arvioi käyttöhyödyn kohtuulliseksi määräksi 0,18 euroa kilometriltä, jolloin hyödyn määrä Ostajan ajamilla kilometreillä on 5.040 euroa.

Oikeudenkäyntikulut

Autoliike on hävinnyt muutoksenhakunsa muilta kuin käyttöhyödyn korvaamista koskevilta osin. Lisäksi asiassa on katsottu, ettei Ostaja ole hovioikeudessa saanut vedota eräisiin vastauksessaan esittämiinsä seikkoihin. Hovioikeus katsoo, että käyttöhyötyä ja prekluusiota koskevilla kysymyksillä on ollut asiakokonaisuudessa siinä määrin vähäinen merkitys, että Ostajalla onoikeus saada täysi korvaus kuluistaan käräjä- ja hovioikeudessa. Näin ollen Autoliike on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 ja 3 §:n nojalla velvollinen korvaamaan Ostajan oikeudenkäyntikulut asiassa.

Ostaja on käräjäoikeudessa voittanut asian hänen ensisijaisen vaatimuksensa menestyttyä. Käräjäoikeudella ei ole näin ollen ollut tarvetta ottaa kantaa Ostajan esittämään toissijaiseen vaatimukseen. Sillä seikalla, että Autoliike on joutunut ottamaan kantaa Ostajan toissijaiseen kanneperusteeseen ja tämä on aiheuttanut sille jossain määrin oikeudenkäyntikuluja, ei ole merkitystä oikeudenkäyntikuluvastuun kannalta.

Autoliike on paljoksunut Ostajan vastauksen laatimiseen käytettyä aikaa kuusi tuntia ylittäviltä osin. Ottaen huomioon asian laatu ja laajuus Ostajan vastauksen laatimiseen käytetty työmäärä on kohtuullinen ja tavanomainenriita-asiassa. Autoliike on velvollinen korvaamaan Ostajan oikeudenkäyntikulut tämän vaatimuksen mukaisesti.

Tuomiolauselma

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

Ostaja velvoitetaan suorittamaan Autoliike Vastaaja Oy:lle ajoneuvon käyttöhyötynä 5.040 euroa.

Ostaja velvoitetaan palauttamaan riidan kohteena oleva ajoneuvoVolvo XC90 T8 Twin Engine, vuosimalli 2016 Autoliike Vastaaja Oy:n hallintaan.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Autoliike Vastaaja Oy velvoitetaan suorittamaan Ostajalle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 4.994,99 euroa, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä."