Lisäturva on autokauppojen yleisesti tarjoama oheistuote, jota tarjotaan usein auton ostamisen yhteydessä. Lisäturvan idea on tuttu: ostaja maksaa sopimusmaksun myyjälle, joka taas sitoutuu vastaamaan autoon tulleiden vikojen korjaamisesta tietyn – usein vuoden – ajan. Lisäturvaa saadaan lisämaksua vastaan ja se onkin autokaupoille tehokas bisnes. Lisäturvasta voidaan käyttää autoliikkeestä riippuen erilaisia nimityksiä, kuten ”käyttöturva”, ”lisävastuusitoumus” tai ”lisävastuu”. Perusidea eri toteutusten välillä on täysin sama, mutta sopimus- ja korvausehdot voivat poiketa laajasti toisistaan.
Intuitiivisesti lisäturvaan kuulostaa ilmiselvältä ratkaisulta – panostamalla muutamasta sadasta eurosta tuhanteen euroon on mahdollista saada mielenrauhaa autoon tulevilta virheiltä. Tällöin ostaja ei joudu vastaamaan auton mahdollisista korkeista korjauskustannuksista. Lisäturvaan panostaminen ei kuitenkaan aina ole se kaikista järkevin vaihtoehto. Kuluttaja saa nimittäin jo lain nojalla turvaa autoliikettä vastaan monista autoon tulevista virheistä. Kuluttajansuojalaki asettaa auton myyneelle elinkeinonharjoittajalle ajallisesti rajattoman virhevastuun autoon tulevista virheistä. Kuluttajansuojalaki on pakottavaa oikeutta – siitä ei siis voida sopimuksin poiketa kuluttajan haitaksi ja kuluttaja on aina oikeutettu lain tarjoamaan vähimmäissuojaan.
Ehtoihin on tärkeä tutustua – kuten kaikissa sopimuksissa
Tämä voi usein tuntua itsestäänselvyydeltä, mutta on erittäin yleistä, että sopimusehdot vain ”selataan läpi” kiinnittämättä huomiota ehtojen merkitykseen ja siihen millaiseksi sopimus todella muodostuu kaikkien yksittäisten ehtojen kokonaisvaikutuksesta. Ehdot voivat olla hyvinkin sekavia, joten sopimusta luettaessa kannattaa keskittyä tarkasta ja lukea myös ne kaikista pienimmälläkin fontilla painetut kohdat.
Korvausehdot sisältävät säännönmukaisesti ehtoja kuluttajan omavastuusta sekä erilaisista korvauskatoista. Korvauskatto voi olla joko vikakohtainen vakuutuskohtainen ja se on yleensä noin 3000 – 5000 euroa. Korvauksen suorittajalle on usein myös määritelty erilaisia kattoja veloitettavien työtuntien määrään.
Korkokattoja koskevien ehtojen ohella korvausehdot pitävät sisällään useita myyjän vastuuta rajoittavia ehtoja. Tällaiset ehdot saattavat poistaa myyjän vastuun autoon tulevasta virheestä, mikäli auto on hajonnut ulkomailla, siihen on huollon yhteydessä vaihdettu niin sanottuja tarvikeosia tai autoon on tullut auton valmistajan taikka maahantuojan tunnustama ”tyyppivika”. Kaikkien vastuuta rajoittavien ehtojen jälkeen auton lisäturva ei olekaan enää yhtä kattava kuin ensisilmäyksellä voisi kuvitella.
Ostotilanteessa on vaikeaa muistaa kaikkea tätä varsinkin myyjän aktiivisesti tarjotessa lisäturvaa autolle. Tämän vuoksi on hyvä tutustua etukäteen lisäturvan sopimusehtoihin. Ehtoja ei usein löydy liikkeen verkkosivuilta, mutta ehdot saa aina pyytämällä.
Tuoko lisäturva etua kuluttajansuojalain asettamaan myyjän virhevastuuseen verrattuna?
Liikkeen myymä lisäturva ja lain asettama virhevastuu voivat elää rinnakkain ja soveltua eri tavoin erityyppisiin virheisiin. Lain asettama virhevastuu luo myyjälle velvollisuuden oikaista auton virheet, jos katsotaan, että auto ei vastaa sitä mistä on sovittu kauppaa tehtäessä. Auton on myös vastattava sitä, mitä kuluttaja siltä voi kohtuudella odottaa. Näin ollen lain asettama vastuu on varsin laaja ja kattaa useimmat autoon syntyvät viat. Kuluttajan asemaa helpottaa lakiin otettu näyttötaakkaa koskeva säännös, jonka mukaan, jos autossa ilmenee virhe kuuden kuukauden kuluessa auton ostamisesta, oletetaan virheen olleen autossa myyntihetkellä, ellei muuta näytetä. Autossa oleva vika siis oletetaan olleen autossa ja myyjän on näytettävä tämä oletus vääräksi välttyäkseen vastuusta. Kuuden kuukauden jälkeen tämä näyttötaakka kääntyy kuluttajalle, mutta tämäkään ei tarkoita myyjän vastuun lakkaamista, vaan myyjä on edelleen vastuussa autossa olevista virheistä.
Lisäturvan kattaman suojan ala määräytyy taas sopimusehtojen perusteella ja sen tarjoaman suojan ala voi vaihdella lain tarjoamasta suojasta. Lisäturva on usein voimassa vuoden tai tietyn kilometrimäärän verran. Lisäturva voi siis helpottaa kuluttajan neuvotteluasemaa kuuden kuukauden jälkeen, kun hänen ei tarvitse näyttää toteen auton virheellisyyttä. On kuitenkin tärkeää muistaa, että kuluttaja voi yhä lain tarjoaman suojan turvin saada myyjän vastuuseen näyttämällä toimineensa huolellisesti ja moitteettomasti.
Lisäturva myönnetään usein vain kohtuullisen uusiin autoihin, joiden oletetaan toimivan moitteettomasti koko vakuutusajan. Tällöin on hyvä muistaa myös kuluttajansuojalain tuoma turva. Uudelta autolta voidaan odottaa virheettömyyttä ja parempaa kuntoa, joten uuteen autoon syntyvää vikaa pidetään lain tarkoittamana virheenä, josta myyjä on vastuussa ilman lisäturvaakin.
Lisäturvan ongelmallisuus
Erityisen ongelmallista on, että myyjä voi pyrkiä rajoittamaan lain mukaista vastuutaan vetoamalla lisäturvaan ja korjaamalla vian sen nojalla. Korjattaessa vika lisäturvan nojalla on ostaja velvollinen maksamaan omavastuun, ja korvaukselle asetetut hintakatot voivat rajoittaa myyjän vastuuta entisestään ostajan joutuessa maksamaan ylimenneen osan korjauskustannuksista. Mikäli vika korjattaisiin lakiin perustuvan virhevastuun nojalla olisi myyjä velvollinen vastaamaan kustannuksista täysimääräisesti. On myös mahdollista, että vika ei kuulu lisäturvan alaan jonkin korvausehdon perusteella ja myyjä toteaa, että ei ole velvollinen auton korjaamiseen.
Esimerkiksi auton jakohihnan hajoaminen voi olla niin sanottuna ”tyyppivikana” poissuljettu lisäturvan alasta. Tällöin korjauskustannukset koituisivat pelkän lisäturvan nojalla ostajan maksettavaksi. Kuluttajansuojalain sekä kuluttajariitalautakunnan ratkaisukäytännön mukaan autossa on kuitenkin virhe, mikäli auton jakohihna ei kestä auton valmistajan määrittämää huoltoväliä, vaan hajoaa ennenaikaisesti. Tällöin myyjä onkin vastuussa autossa olleesta viasta lain nojalla, vaikka vika ei kuulukaan lisäturvan alaan.
Lisäturva ei siis voi rajoittaa kuluttajansuojalain ostajalle tarjoamaa suojaa. Tämän periaatteen kanssa ristiriidassa olevat sopimusehdot ovat mitättömiä, eivätkä sido kaupan osapuolia. Lisäturvan tarkoitus on nimenomaan laajentaa lain tarjoaman suojan alaa. Näin ollen vika, joka kuuluu lain tarkoittaman myyjän virhevastuun piiriin ei tule korvattavaksi lisäturvan nojalla, vaan sen korjaaminen on myyjän velvollisuus jo pakottavan lainsäädännön perusteella.
Lisäturva ja takuu
Lisäturvaa ei kuulu sekoittaa takuuseen. Takuulla tarkoitetaan myyjän tai kolmannen tahon – usein maahantuojan taikka valmistajan – myöntämää sitoumusta auton kestämisestä tai jostakin sen ominaisuudesta. Jos lisäturvaa markkinoidaan nimenomaan takuuna, ei siihen saa sisältyä mitään omavastuuta koskevia ehtoja. Oikeuskäytännön mukaan, mikäli lisäturvaa tai vakuutusta on markkinoitu takuuna, ei kuluttajalta voida periä omavastuuta korvauksen yhteydessä. Tämä perustuu siihen, että käytettäessä ”takuu” -nimitystä, on kuluttaja saatettava parempaan asemaan kuin mikä hänelle on annettu pelkän lain nojalla. ”Takuu” sanat onkin nyttemmin useimmiten poistettu lisäturvien sopimusehdoista.
Lisäturvan voi siis nähdä eräänlaisena vakuutuksena pahan päivän varalle. Tosiasiassa se ei laajenna lain suomaa turvaa kuin erittäin kapeissa tilanteissa. On äärimmäisen tärkeää tutustua huolellisesti sopimusehtoihin ja selvittää kuinka laajaksi lisäsuojan tarjoaman suojan ala todella muodostuu.
Mikäli olet oikeudellisen avun tarpeessa, otathan yhteyttä asiantunteviin lakimiehiimme!
Comments