”Sellaisena kuin se on” -ehto on yleistynyt autokaupoissa, ja varsinkin yksityisten välisissä kaupoissa kyseisen ehdon tai muun vastaavan yleisen varauman käyttäminen kaupassa on ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Yksityisten välisissä kaupoissa ehdon käyttäminen onkin jo lähes muodostanut vallitsevan kauppatavan, ja käytännössä kaikkia kauppoja tulkitaan aivan kuin ehtoa olisi käytetty. Yhtä lailla ehto on yleinen myös kuluttajakaupassa – eli yksinkertaisimmin kaupassa, jossa ostaja on tavallinen henkilö, joka ostaa auton yksityiskäyttöön, ja myyjänä on autoliike, joka myy autoja osana elinkeinonharjoittamista. Ostajan allekirjoittamassa kauppakirjassa on usein jokin yleinen varauma tai ostajan vakuutus siitä, että hän on tarkasti tutustunut kaupan kohteeseen ja hyväksyy sen siinä kunnossa kuin se on.
”Sellaisena kuin se on” -ehto ei kuitenkaan, jokseenkin yleisten luulojen mukaisesti, poista tai suuresti rajoita myyjän vastuuta. Yleisestä varaumasta huolimatta myyjä on mahdollista saattaa vastuuseen, jos auto ei vastaa sovittua tai siinä ilmenee jokin lain tarkoittama virhe. Tässä kirjoituksessa käsitellään yleisiä varaumia Turun hovioikeuden huhtikuussa 2016 antaman ratkaisun valossa. Ratkaisussa tuomioistuin pysytti käräjäoikeuden antaman tuomion, ja määräsi henkilöautosta tehdyn kaupan purettavaksi.
Mistä tapauksessa oli kyse?
Kaupan kohteena oli ollut noin 14 vuotta vanha henkilöauto, jolla oli kaupan solmimisen hetkellä noin 118 000 kilometriä. Kauppahinta autosta oli ollut 8 500 euroa. Kauppakirjan mukaan auto oli myyty käyttäen ”sellaisena kuin se on” -ehtoa. Kauppaa tehtäessä kantajan poika oli yhdessä auton myyjän kanssa koeajanut auton, jolloin autossa ei havaittu vikoja. Autosta oli kuitenkin jo heti kaupantekoa seuraavana päivänä kuulunut voimaksa sivuääni, ja vähän myöhemmin autossa todettiin olevan selvä laakerivika, joka olisi korjattava ennen kuin autolla voisi ajaa yhtään enempää.
Kauppalain kanta ”sellaisena kuin se on” ehtoa käyttäen solmittuun kauppaan
Kauppalain mukaan, jos auto on myyty ”sellaisena kuin se on” tai muuta samankaltaista yleistä varaumaa käyttäen, siinä katsotaan kuitenkin olevan virhe muun muassa silloin, kun auto on olennaisesti huonommassa kunnossa kuin ostajalla sen hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen on ollut perusteltua aihetta edellyttää.
Mitä ostaja sitten voi odottaa auton kunnolta? Ostajan perusteltuihin odotuksiin vaikuttavat muun muassa autosta maksettu kauppahinta, auton ikä, autolla ajetut kilometrit, autosta ulospäin näkyvä kunto sekä myyjän autosta antamat tiedot. Yksikään tekijä ei yksinään määrää sitä, mitä ostaja voi autolta ja sen kestävyydeltä odottaa. Luonnollisesti ostaja voi odottaa uuden ja vähän ajetun auton toimivan käytännössä moitteettomasti jo pidemmän aikaa. Samoin auton korkean hinnan voi odottaa kuvastavan auton parempaa kuntoa muihin vastaaviin autoihin nähden – jos auto on huomattavasti kalliimpi kuin muut vastaavat autot, voi ostaja odottaa myös auton olevan kunnoltaan vastaavia autoja parempi. Jos myyjä sanoo auton olevan moitteettomassa kunnossa tai kertoo tiettyjen osien olevan kunnossa, voi ostaja luottaa myyjän sanaan ja odottaa autonsa kestävän. Tavallisen auton kehumisen ja muun myyntipuheen ei ostaja kuitenkaan voi odottaa merkitsevän auton täydellistä kuntoa – autoa myydessä sitä pyritään aina kehumaan.
Auton virheellisyyttä arvioidaan kauppalain mukaan vaaranvastuun siirtymisajankohdan perusteella. Autossa on siten oltava virhe jo silloin, kun auto luovutetaan ostajalle – tämän toteen näyttäminen on yksityisten välisessä kaupassa aina ostajan vastuulla. Myyjä vastaa virheestä, jos se on ollut autossa jo tänä ajankohtana, vaikka se ilmenisikin vasta myöhemmin. Todistustaakkaa siitä, että auto on ollut virheellinen jo luovutushetkellä, ei ole asetettu äärettömän raskaaksi – usein riittää, että ostaja kykenee todistamaan toimineensa huolellisesti eli, että huollot on suoritettu oikein ja ajallaan. Asian toteennäyttäminen käy sitä vaikeammaksi, mitä enemmän aikaa kaupasta on kulunut. Toisaalta myyjä vastuuta virheestä ei ole ajallisesti mitenkään rajoitettu, ja myyjät ovat joutuneet vastaamaan autoon ilmenneistä virheistä vielä hyvinkin pitkien aikojan kuluttua kaupan solmimisesta.
Tuomioistuimen ratkaisu
Tuomioistuin aloitti ratkaisuharkintansa sen selvittämisestä, oliko autossa kauppalaissa tarkoitettu virhe. Asiassa ei oltu tuotu esille, että vika olisi voinut johtua ostajan puolella olevasta syystä, kuten auton vääränlaisesta käyttämisestä, joten laakerivian katsottiin olleen autossa jo myyntihetkellä. Tuomioistuimen mukaan oli selkeää, että auto oli ollut olennaisesti huonommassa kunnossa kuin ostajalla on ollut aihetta odottaa. Autolla on pääsääntöisesti voitava ajaa – ja 8 500 euroa autosta maksanut ostaja voi perustellusti odottaa ostamansa auton säilyvän ajokelpoisena pidempään kuin yhden päivän. Näillä perusteilla autossa katsottiin olevan laissa tarkoitettu virhe.
Ostajalla ei ole suoranaista velvollisuutta tarkastaa autoa ennen kaupantekoa, mutta tämä voi syntyä esimerkiksi silloin, kun myyjä kehottaa ostajaa suorittamaan tarkastuksen. Jos ostaja on tarkastanut tavaran, ei hän saa virheenä vedota sellaiseen seikkaan, joka hänen olisi pitänyt tarkastuksessa havaita, ellei myyjä ole toiminut kunnianvastaisesti tai arvottomasti – kunnianvastainen menettely on käsillä muun muassa silloin, kun myyjä on valehdellut auton kunnosta. Tapauksessa auto oli koeajettu, mutta mitään virhettä ei tällöin vielä löytynyt. Kun virhe ei ollut havaittavissa ennakkotarkastuksessa, ei ostaja käräjäoikeuden mukaan ollut menettänyt oikeuttaan vedota virheeseen.
Kauppalain mukaan ostaja saa purkaa kaupan, jos autossa oleva virhe on olennainen. Tässä tapauksessa virhettä voi kiistatta pitää olennaisena, kun auto oli ajokelvoton. Oikeus määräsikin autosta tehdyn kaupan purettavaksi ja kauppahinnan palautettavaksi korkoineen. Samalla myyjä velvoitettiin noutamaan auto omalla kustannuksellaan pois ostajan tiloista.
Ratkaisu oli hyvä esimerkki yksityisten välisistä autokauppariidoista, jotka ovat edenneet tuomioistuimen käsittelyyn. Tällaisia tapauksia ei vuosittain ole kovin monia, sillä monet jättävät asian eteenpäin viemisen tuomioistuinkäsittelyyn liittyvien kuluriskien vuoksi. Neuvotteluiden kariuduttua tuomioistuin tarjoaa kuitenkin oikeudellisesti velvoittavan ratkaisuelimen, joka tarvittaessa voi pakottaa myyjän noudattamaan ratkaisua. Kyseisessä tapauksessa ”sellaisena kuin se on” -ehto toki hieman rajoitti myyjän vastuuta auton virheellisyydestä, mutta, kuten ratkaisustakin voi päätellä, ei suinkaan poistanut sitä kokonaan.
Mikäli tarvitset oikeudellista apua autokauppaan liittyen, otathan yhteyttä asiantunteviin lakimiehiimme!