Autojen tukivarret ovat osa autojen pyöräntuentaa ja ovat osa pyörien kiinnittymistä auton runkoon taikka koriin. Tukivarret voivat kulua käytössä ja ne voivat ”väljistyä” varsinkin epätasaisella tiellä ajettaessa. Auton osien jaottelussa osiin, joiden tulisi pääsääntöisesti kestää koko auton elinikä (kuten runko) ja normaalissa käytössä kuluviin kulutusosiin (kuten jarrupalat tai renkaat), ei auton tukivarsia voi asettaa selkeästi kumpaankaan ääripäähän. Pyöränlaakerit puolestaan mahdollistavat auton renkaiden vähäkitkaisen pyörimisen. Tukivarsien tapaan myöskään pyöränlaakereita ei voi leimata kulutusosiksi taikka koko auton elinkaaren kestäviksi osiksi. Hajotessaan laakerit alkavat pitämään ”ulinaa” ajossa ja saattavat aiheuttaa täristystä.
Tässä kirjoituksessa käsitellään henkilöautojen tukivarsien ja pyöränlaakereiden korvattavuutta käyttämällä apuna kuluttajariitalautakunnan ratkaisua vuodelta 2016. Kuluttajariitalautakunta on maksuton ja riippumaton riidanratkaisuelin, joka antaa suosituksia kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisiin oikeusriitoihin. Vaikka lautakunnan ratkaisuilla ei ole oikeudellista sitovuutta, eli elinkeinonharjoittajaa ei voida suoranaisesti pakottaa noudattamaan lautakunnan kantaa, noudatetaan lautakunnan ratkaisuja korkealla prosentilla. Yritykset, jotka eivät noudata ratkaisuja, joutuvat lautakunnan ylläpitämälle niin sanotulle ”mustalle listalle”, jolla olevien yritysten kanssa yhteistyön tekemistä suositellaan välttämään.
Milloin autossa voi lain mukaan olla virhe?
Kun auton on ostanut yksityishenkilö tarkoituksenaan käyttää autoa yksityiselämässään ja auton on myynyt autoja ammatinharjoittamisen osana myyvä elinkeinonharjoittaja, sovelletaan kauppaan kuluttajansuojalakia ja ostajalla on käytettävissään kuluttajansuojalaissa mainitut oikeussuojakeinot. Tällöin ostaja, eli kuluttaja, voi viedä asian käräjäoikeuden ohella myös kuluttajansuojalautakunnan ratkaistavaksi.
Pääsääntönä irtaimen kaupassa, johon autokauppa sisältyy, on kaupan kohteen sopimuksenmukaisuus – auton on vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovitun. Jos auto ei vastaa sovittua, on siinä kuluttajansuojalain tarkoittama virhe. Käytännössä tämän pääsäännön merkitys jää kuitenkin varsin vähäiseksi, sillä sen näyttäminen toteen, mitä autosta on todella sovittu, on usein vaikeaa. Sovitun todistaminen onnistuu esimerkiksi kauppakirjaan tehtyjen merkintöjen, kaupantekoa edeltävien sähköpostikeskusteluiden taikka kirjallisen tarjouksen avulla. Useimmissa tapauksissa, kun autosta ja sen kunnosta ei ole kirjallisesti ja todistettavissa olevalla tavalla sovittu, joudutaan turvautumaan kuluttajansuojalain toiseen säännökseen, jonka mukaan auton virheellisyyttä arvioidaan kuluttajan perusteltujen odotusten avulla.
Kuluttajan perustelluilla odotuksilla tarkoitetaan tiivistettynä sitä, että kuluttajalla on perusteltu aihe odottaa ostamansa autonsa toimivan tietyllä tavalla riippuen kaupanteon olosuhteista. Lain mukaan autossa on virhe, jos se ei kestävyydeltään ja muuten vastaa sitä, mitä kuluttajalla on yleensä sellaisen auton kaupassa perusteltua aihetta odottaa. Kuluttajan perusteltuihin odotuksiin vaikuttavat muun muassa autosta maksettu kauppahinta, auton ikä, sillä ajetut kilometrit sekä myyjän autosta antamat tiedot. Ostaja, joka ostaa vanhan ja paljon ajetun auton, ei voi odottaa autonsa toimivan täysin moitteettomasti – hänen on varauduttava siihen, että autoon voi joutua tekemään korjauksia. Toisaalta myös vanhoissa autoissa voi olla lain tarkoittamia virheitä, kun auton osat hajoavat ennenaikaisesti. Uuden auton ostaja voi odottaa toimivan käytännössä moitteettomasti jo pidemmän aikaa.
Pääsääntöisesti kuluttajan katsotaan voivan olettaa autonsa kulutusosien kestävän suunnitellun ajan, eli ne eivät saa hajota ennen valmistajan määrittämän vaihtovälin täyttymistä. Auton valmistajan taikka maahantuojan määrittämät huolto-ohjeet ovat siten merkittävässä asemassa arvioitaessa sitä, onko autossa lain tarkoittama ja myyjän vastuulla oleva virhe vai ei.
Auton virheellisyyttä arvioidaan pääsääntöisesti luovutushetken kunnon mukaan – auton on siten tullut olla virheellinen jo luovutushetkellä, vaikka vika ilmenisikin vasta myöhemmin. Ostajan on pääsääntöisesti pystyttävä todistamaan se, että auto on ollut virheellinen jo luovutushetkellä. Todistustaakkaa ei tosin ole nostettu kovinkaan korkealle ja usein riittää, että ostaja osoittaa itse toimineensa moitteettomasti ja että autoa on huollettu oikein. Tähän on kuitenkin tärkeä kuluttajansuojalaissa mainittu poikkeus: niin sanottu kuuden kuukauden sääntö. Sen mukaan, mikäli autossa ilmenee vika kuuden kuukauden sisällä sen luovuttamisesta, on todistustaakka asetettu myyjälle. Vapautuakseen vastuusta, on myyjän näytettävä toteen, että auto on ollut virheetön luovutushetkellä.
”Sellaisena kuin se on” – ehto
Jos auton kaupassa on käytetty ”sellaisen kuin se on” -ehtoa, on autossa virhe, jos auto on huonommassa kunnossa kuin ostajalla on hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen ollut perusteltua aihetta edellyttää. Siinä, mitä kuluttaja voi auton kunnolta odottaa, voidaan viitata edellä esitettyyn.
Mistä kuluttajariitalautakunnan ratkaisemassa tapauksessa oli kyse?
Tapauksessa kuluttaja oli ostanut auton BMW merkkisen henkilöauton huhtikuussa reilun 39 000 euron hintaan. Auto oli ostohetkellä neljä vuotta vanha ja sillä oli ajettu tällöin noin 90 000 kilometriä. Syyskuussa, kun autolla oli ajettu yhteensä 104 000 kilometriä. jouduttiin auton molemmat etupyöränlaakerit sekä oikea alatukivarsi vaihtamaan niiden kulumisen perusteella. Ostaja vaati myyjää korvaamaan vianetsinnästä sekä osien vaihtamisesta aiheutuneet kustannukset. Myyjä ei puolestaan katsonut olevansa vastuussa virheistä – olihan autolla ajettu jo yli 100 000 kilometriä ja kaupan solmimisesta oli kulunut lähes puoli vuotta. Lautakunnan ratkaistavaksi tuli ensinnäkin se, oliko autossa kuluttajansuojalain tarkoittama virhe, joka olisi myyjän vastuulla, sekä toiseksi se, voitiinko auton katsoa tulevan korjausten seurauksena aikaisempaa parempaan kuntoon.
Lautakunnan ratkaisu
Lautakunta lähti liikkeelle sen arvioimisesta, oliko autossa lain tarkoittama virhe. Lautakunnan mukaan autojen tukivarret sekä pyöränlaakerit kestävät tavanomaisesti kauemmin kuin mitä ne olivat kestäneet tässä tapauksessa. Tämän lisäksi valmistajan määrittämä huoltoväli ei ollut täyttynyt. Näin ollen auto oli hajonnut ennenaikaisesti ja siinä oli lain tarkoittama virhe.
Pääsäännön mukaan myyjä vastaa aina auton virheellisyydestä aiheutuneista välittömistä vahingoista, joita ovat muun muassa auton korjaamiskustannukset sekä vianetsinnästä aiheutuneet kulut. Arvioitaessa myyjän vastuun määrää autossa olevasta virheestä, on otettava kuitenkin huomioon auton mahdollinen paraneminen korjausten seurauksena. Tällä tarkoitetaan sitä, että kun autoon vaihdetaan kuluneiden osien tilalle uusia osia, tulee auto aikaisempaa parempaan kuntoon ja sen arvon voidaan katsoa nousevan. Tapauksessa lautakunta katsoi auton paranevan korjausten seurauksena ja suositti 500 euron vahingonkorvausta korjauskustannusten ollessa noin 1 100 euroa.
Mikäli tarvitset oikeudellista apua autokauppaan liittyne, otathan yhteyttä ammattitaitoisiin lakimiehiimme!