Ostaja olisi alun perin suostunut kaupan purkamiseen
Autokauppoihin liittyvissä riidoissa on tavanomaista, että ratkaistaessa riita kuluttajariitalautakunnassa taikka tuomioistuimessa, ratkaisu onkin ostajan kannalta vielä edullisempi kuin se, mihin hän olisi osapuolten välisissä neuvotteluissa suostunut. Tämä johtuu usein ensinnäkin siitä, että ihmiset pyrkivät yleensä välttämään riidan viemistä eteenpäin ja ovat valmiita tekemään kompromisseja saadakseen edes jokseenkin tyydyttävän ratkaisun asiaan. Toiseksi osapuolten tiedot ja kyky arvioida kunkin tilanteen oikeudellista luonnetta ja oman aseman ja vaatimuksen vahvuutta ovat usein puutteellisia. Tällöin ei usein osata vaatia kaikkea sitä, mihin itsellä olisi lain mukaan oikeus. Tässä kirjoituksessa pureudutaan erääseen kuluttajariitalautakunnan antamaan ratkaisuun, joka oli lopulta kuluttajalle tämän alkuperäistä vaadetta edullisempi.
Mistä tässä tapauksessa oli kyse?
Tapauksessa kuluttajariitalautakuntaan valituksen tehnyt ostaja 2019 vuoden syksyllä oli ostanut KIA-merkkisen auton autoliikkeestä. Auto oli ostohetkellä käytetty ja se oli ensirekisteröity vuonna 2016. Kauppa ei syntynyt osapuolten välille kaikista perinteisimmällä tavalla, ja kaupan syntymisen luonteesta oli erimielisyyksiä osapuolten välillä. Osapuolet olivat neuvotelleet auton kaupasta sähköpostitse ja myös itse kaupasta ja sen ehdoista oli sovittu sähköpostin välityksellä ennen kuin ostaja oli nähnyt tai muutoin päässyt tarkastamaan autoa. Tämän lisäksi myyjä oli sähköpostilla kysynyt ostajalta, että suostuuko hän kauppaan.
Kauppakirjan ja sähköpostikeskusteluiden mukaan autolla oli ajettu 38 000 kilometriä. Kaupan solmimisen jälkeen, ostajan noutaessa auton, tuli kuitenkin ilmi, että autolla oli tosiasiassa ajettu 48 000 kilometriä kauppakirjassa ilmoitetun sijasta. Välittömästi vain havaitsemisen jälkeen ostaja reklamoi myyjälle ja vaati myös kaupan purkamista, toissijaisesti ostaja oli vaatinut 1 500 euron hinnanalennusta. Myyjäliike ei suostunut kaupan purkamiseen, eikä myöskään suostunut myöntämään ostajan vaatimaa hinnanalennusta.
Tapauksessa oli riitaa kahdesta seikasta. Ensinnäkin riitaa oli siitä, milloin kaupan katsottiin syntyneen. Oliko se syntynyt ostajan noutaessa auton liikkeestä ja allekirjoittaessa varsinaisen kirjallisen kauppakirjan, vai voitiinko sen kastoa syntyneen jo sähköpostin välityksellä osapuolten ilmoittaessa hyväksyvänsä sopimuksen esitetyillä ehdoilla? Tämä seikka ratkaisi puolestaan sen, voitiinko kauppaa pitää kuluttajansuojalain tarkoittamana etäkauppana, jota koskevat osittain eri säännöt kuin paikan päällä itse autoliikkeessä solmittua kauppaa. Toiseksi asiassa oli riitaa siitä, voitiinko 10 000 kilometrin heittoa pitää suurempana kuin vähäisenä virheenä – myös tämän seikan ratkaiseminen vaikuttaa suuresti ostajan käytettävissä oleviin oikeussuojakeinoihin.
Tapausta koskeva lainsäädäntö
Sopimuksen katsotaan syntyvän, kun ostaja taikka myyjä suostuu toisen esittämään, ja häntä sitovaan, tarjoukseen. Sopimus voi syntyä kirjallisesti, suullisesti taikka konkludenttisesti. Kirjallinen on yleisin kauppasopimuksen muoto, sillä sitä käyttämälle ei osapuolilla ole näyttöongelmia koskien kaupasta sovittuja ehtoja, kun ne sisältyvät molemmilta löytyvään kauppasopimukseen. Kirjallinen sopimus voi syntyä muutoinkin, kuin pelkästään kauppakirja allekirjoittamalla. Suullisista sopimuksista ei sen sijaan niiden puhutun luonnon vuoksi synny kirjallista sopimusta, vaikka sopimus on täysin osapuolia sitova. Suulliseen sopimukseen liittyy yleisesti näyttöongelmia, kun pitäisi todistaa, että kauppa on ollut tarkoitus tehdä jollakin tietyllä ehdolla. Konkudenttinen, eli hiljainen, sopimus voi syntyä vaikkapa täysin sanattomasti, kun osapuolten eleet taikka toiminta viittaa toisia sitovan sopimuksen syntymiseen. Tällainen tilanne voi olla käsillä esimerkiksi silloin, kun toinen antaa toiselle rahaa saadessaan vaihdossa avaimet autoon – osapuolten ei ole tarpeen vaihtaa yhtäkään sanaa.
Etämyynti on kasvattanut suosiotaan tapana solmia myös autokauppoja. Taustalla tähän ovat teknologian kehittyminen, mikä on tehnyt auton ostamisen etäyhteyksiä käyttämällä helpoksi. Tämän lisäksi maailmanlaajuinen pandemia on pakottanut etsimään vaihtoehtoisia ja ihmiskontakteja vähentäviä keinoja kauppojen tekemiseen. Etämyynnillä tarkoitetaan tilanteita, joissa kauppa toteutetaan siten, että kuluttaja ostaa auton elinkeinonharjoittajalta käyttämällä jotakin viestintävälinettä ilman, että osapuolet ovat samassa tilassa samanaikaisesti läsnä. Kaikista arkipäiväisin esimerkki etämyynnistä on vaatteiden tilaaminen verkkokaupasta. Etämyyntiä on siten myös kaupan solmiminen vaikkapa puhelimitse taikka sähköpostin välityksellä.
Etämyynti eroaa tavanomaisesta kaupasta kahdella tapaa. Ensinnä myyjälle on asetettu erityinen tiedonantovelvollisuus autosta ja kaupan luonteesta – myyjän on tehtävä ostajalle selväksi, että kyseessä on etämyynti, johon sovelletaan eri oikeussääntöjä kuin tavalliseen kauppaan. Toinen, ja samalla ratkaisevin, ero on ostajan oikeus peruuttaa tehty kauppa syytä mainitsematta 14 vuorokauden kuluessa tavaran vastaanottamisesta. Tavanomaisessa kaupassa ostajalla ei ole oikeutta kaupan peruuttamiseen tai purkamiseen ilman laissa mainittua syytä, ellei kauppasopimuksessa ole toisin sovittu.
Kuluttajariitalautakunnan kanta asiaan
Lautakunta aloitti ratkaisemalla kaupan syntymisen ajankohdan ja siten sen luonteen. Lautakunnan mukaan syntynyttä kauppaa oli pidettävä etäkauppana, sillä sopimuksen katsottiin syntyneen sähköpostin välityksellä osapuolten ollessa eri paikoissa. Viesteissä oli sovittu kaupan ehdoista, ja niissä oli selkeä tarjous ja siihen annettu hyväksyvä vastaus. Autoliikkeessä asiointia lautakunta piti ainoastaan auton hallinnan luovuttamisena ostajalle, eikä sen katsottu muuttavan arviota jo sähköpostin välityksellä syntyneestä kaupasta. Kun kauppaa pidettiin etäkauppana, oli ostajalla ollut oikeus sen peruuttamiseen syystä mistä hyvänsä 14 vuorokauden aikana auton vastaanottamisesta. Kun vaatimus kaupan peruuttamisesta oli tehty tämän ajan sisällä, määräsi lautakunta autosta tehdyn kaupan purettavaksi. Näin myyjän piti palauttaa ostajan autosta maksama 16 000 euron kauppahinta korkoineen.
Monien muiden tapausten kaltaisesti, tässä tapauksessa ostaja päätyi parempaan asemaan asian edettyä puolueettomaan ratkaisuelimeen. Monimutkaisemmissa autokauppaanriidoissa onkin usein hyvä tukeutua ammattilaiseen, jolloin tapauksen todellinen oikeudellinen luonne saadaan selville ja ostajan omasta asemasta saadaan selkeä kuva. Asiantunteva lakimies ajaa asiakkaansa etuja, tuntee oikeuskäytännön ja tämän lisäksi toimii eräänlaisena auktoriteettina ostajan puolella – myös vastapuoli tunnustaa lakimiehen asiantuntijuuden, ja myös neuvotteluratkaisu saattaa kuulostaa paremmalta vaihtoehdolta, kun tiedetään, että asia viedään tarpeen vaatiessa eteenpäin. Käytännössä lakimiehen puoleen kääntyminen nopeuttaa aina asian ratkaisemista ja on usein varmin tie parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Lakimies usein myös estää asiakasta tekemästä asiaan haitallisesti vaikuttavia virheitä, jolloin tullaan päätymään ostajan kannalta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.
Mikäli tarvitsette oikeudellista apua autokauppaan liittyen, otattehan yhteyttä asiantunteviin lakimiehiimme!