Iltalehti kirjoitti jutun autokaupan yhteydessä otettavasta lisäturvasta, ja auton hajoamisesta sekä siitä mitä lisäturva kattaa.
Lisäturvat ovat erittäin ongelmallisia autokaupoissa, sillä jokaisen ehdot poikkeavat toisistaan, ovat vaikea lukuisia sellaiselle joka ei tunne autojen tekniikkaa sekä ovat hyvin tulkinnanvaraisia.
Kategorisesti ei voi sanoa kannattaako lisäturva ottaa vai ei, mutta tarkkana pitää olla, jos sellaisen ottaa.
Yksi suurimmista haasteista lisäturvien osalta on siinä miten auto on lopulta hajonnut, ja kuuluuko se myyjän, lisäturvan, maahantuojan/valmistajan vastuulle, nämä aiheuttavat päänvaivaa myös autoriitalakimiehille, kun harkitaan ketä kohtaan vaatimuksia osoitetaan.
--
Heidi osti Mersun ja siihen liikkeeltä lisäturvan – Kun auto pian hajosi, ei myyjä olisi korvannut mitään
Ostajalla oli autoliikkeen myymä lisäturva, mutta liikkeen mukaan se ei kata kaikkia osia.
Vantaalainen Heidi osti vähän käytetyn Mersun hyvin tunnetusta Suomen Autokauppa Oy:stä eli Sakasta.
Auto oli tarkemmin sanottuna noin neljä vuotta vanha Mercedes-Benz GLC 220d -henkilöauto, joka maksoi 42 898 euroa.
Kyseistä automallia on luonnehdittu määritelmillä SUV ja katumaasturi. Sitä on muuten valmistettu Suomessakin Valmet Automotiven Uudenkaupungin-tehtaalla.
Kaupanteon yhteydessä Heidille myytiin Sakavarma lisävastuusitoumus 24 kuukaudeksi tai 40 000 kilometriksi kaupanteosta lukien.
Heidi oli ostanut Mersunsa alkuvuodesta. Joulun alla siinä ilmeni Adblue-järjestelmän vika, joka löytyi järjestelmän annosteluventtiilin sensorista.
Heidi muisti ostaneensa lisäturvan ja vilkaisi sopimusta. Ja kappas, ehdoissa ei suljettu pois Adblue-järjestelmän komponentteja.
Hän otti yhteyttä Sakaan ja oletti vian menevän myyjän piikkiin. Autolla oli ajettu vajaa vuosi eikä kilometrirajakaan ollut ylittynyt.
Ei korvannutkaan
Pettymys oli melkoinen, kun autoliike vastasi, ettei korjaus kuulu myyjän vastuulle.
Autoliike kyllä totesi, ettei sopimusehdoissa mainita Adblue-järjestelmää, sen annosteluventtiiliä tai sensoria.
Sen sijaan Saka tähdensi, että Adblue liittyy täysin katalysaattoriin, josta on erikseen mainittu, ettei se kuulu turvan piiriin.
Heidi oli hankkinut autolleen lisäturvan, koska uskoi sen korvaavan autoon mahdollisesti tulevat viat hyvin kattavasti. Nyt kun vika oli tullut, turva ei sitä kattanutkaan.
Vastaukseen pettynyt Heidi ei jäänyt neuvottomaksi vaan vei asian kuluttajariitalautakunnan ratkaistavaksi.
Häntä kiinnosti, voiko lisäturvan myynyt autoliike pestä kätensä näin helposti kalliin auton vikaannuttua vajaassa vuodessa kaupanteosta.
Kuitti korjauksesta
Lautakunnalla oli nyt käsissään riita, jossa piti ratkaista, kuuluisiko Heidille myydyn lisäturvan kattaa myös Mersuun tullut Adblue-järjestelmän vika.
Heidi pystyi esittämään lautakunnalle noin 997 euron kuitin, jonka hän oli saanut annosteluventtiilin vaihdon tehneeltä Veholta. Juuri tuota summaa hän vaati nyt Sakalta.
Kuitti onkin aina hyvä todiste kuluttajalle syntyneistä kustannuksista. Lautakunta haluaa nimittäin nähdä kaikki mahdolliset dokumentit ennen ratkaisuaan.
Saka pysyi edelleen kannassaan. Yhtiö selitti vastauksessaan, millaisesta järjestelmästä oli nyt kyse ja muistutti, ettei se kuulu turvan piiriin.
Autoliike oli lisäksi sitä mieltä, etteivät lisäturvan ehdot ole harhaanjohtavat.
Normaalia kulumaa?
Useita riitatapauksia vuosien varrella kokeneen Sakan tiedossa on hyvin se, etteivät auton normaalin kulumisen aiheuttamat viat kuulu lautakunnan linjauksen mukaan myyjän vastuulle.
Saka perustelikin vastaustaan vielä tästä näkökulmasta ja muistutti, ettei vika ollut autossa myyntihetkellä, vaan rikkoutuminen on tapahtunut noin vuosi kaupanteon jälkeen.
Yhtiön mukaan pienikokoisen, sähköisesti ohjatun venttiilin rikkoutuminen yli 120 000 kilometriä ajetussa autossa on tavanomaista kulumista.
Lautakunta ei tällä kertaa edes lähtenyt pohtimaan sitä, oliko kyse normaalista kulumisesta. Sitä vastoin lautakunta alkoi tutkia Sakan myymän lisäturvan ehtoja ja johdonmukaisuutta.
Hyvin pian ehdoista löytyikin epäjohdonmukaisuus. Esimerkiksi pakokaasujärjestelmä ja pakoputkisto mainitaan korvattavien komponenttien joukossa.
Kun ehdoissa mennään syvemmälle, vastaan tulee kohta, jossa mainitaan, etteivät katalysaattori ja hiukkassuodatin kuulu sopimuksen piiriin.
Tässä oli lautakunnan mukaan olennainen ristiriita. Adblue-pakokaasulisäainejärjestelmän annosteluventtiili kuuluu lautakunnan mukaan pakoputkijärjestelmään.
Lautakunnan näkemyksen mukaan koko kyseinen järjestelmä tulisi sulkea pois lisäturvan ehdoissa, mikäli se ei tulisi lisävastuusitoumuksen perusteella korvattavaksi.
Epäselvä sopimusehto
Ehdot on lautakunnan mukaan laadittu epäselvästi ja epäjohdonmukaisesti.
– Epäselvää sopimusehtoa pitää yleisen sopimusoikeudellisen periaatteen mukaan tulkita ehdon laatijan vahingoksi, lautakunta sanoo ratkaisutekstissään.
Kapulakielellä sanottuna ”kaupan kohde on ollut virheellinen kuluttajansuojalaissa tarkoitetulla tavalla”.
Tässä tapauksessa tuo ilmaisu tarkoittaa sitä, että lisäturvan ehdot ovat olleet epäselvät ja että Heidin auton vikaantunut osa kuuluukin turvan piiriin.
Siihen, oliko Mersussa vikaa kaupantekohetkellä, lautakunta ei ottanut lainkaan kantaa.
Seuraavaksi lautakunta antaa ratkaisussaan hieman sapiskaa myös Heidille. Hän oli nimittäin vaihdattanut osan oma-aloitteisesti.
Jos asiassa olisi edetty oikeaoppisesti, Saka oli korjannut tai korjauttanut vian. Se olisi tapahtunut todennäköisesti jossain autoliikkeen sopimuskorjaamossa varsin edullisesti.
Siksi lautakunta ei täysin heltynyt Heidin vaatimuksen edessä, vaikka pitikin hänen vaatimustaan pääosin oikeutettuna.
Heidin ratkaisu on inhimillisesti ymmärrettävä. Hän halusi auton käyttöönsä mahdollisimman nopeasti ja osasi olettaa, että lautakunnan ratkaisussa kestäisi kuukausia.
Siksi hän korjautti auton heti ja otti kuitin talteen lautakuntaa varten.
Ei saa hyötyä liikaa
Hyvityssummaan vaikuttaa aina lautakunnan käytännön mukaan sekin, ettei kuluttaja saa hyötyä liikaa hyvityksestä. Eikä auto saa myyjän kustannuksella tulla parempaan kuntoon, kuin missä se oli myyntihetkellä.
Esimerkiksi tässä tapauksessa Heidin Mersu on saanut uuden osan, jonka kustannukset eivät voi lautakunnan mukaan mennä kokonaisuudessaan myyjän piikkiin.
Lopulta kuluttajariitalautakunta katsoi, että myyjäliikkeen eli Sakan tulee suorittaa Heidille hinnanalennuksena ja korvauksena tarpeellisista kuluista 700 euroa.
Jutun ensijulkaisun jälkeen Saka kertoi Iltalehdelle näin: ”Jutussa mainittu Adblue-järjestelmä on sittemmin sisällytetty myös perus Saka Varma -lisäturvaamme. Tämän kyseisen asiakkaan aikaan sitä ei vielä ollut.”
Comments