Vinkkejä auton huoltamisesta sopimiseen ja riidan ratkaisemiseen
Olemme useissa kirjoituksissamme käsitelleet autokauppaan liittyvää myyjän vastuuta auton virheellisyydestä. Toinen samansuuntainen seikka on auton korjanneelle huoltamolle asetettu vastuu suorittamansa toimenpiteen laadusta ja kestämisestä. Vaikkakin nämä kaksi seikkaa ovat kohtuullisen samansuuntaisia, liittyy niihin luonnollisesti omia erityispiirteitään eikä niihin sovelleta samoja oikeussääntöjä. Huoltoliikkeen vastuuseen liittyy myös useita väärinkäsityksiä, jotka ovat omiaan nakertamaan kuluttajilla olevaa suojaa.
Auton huollon oikeudellinen luonne ja korjauksessa tapahtunut virhe
Autoihin tehdyt korjaukset ja huollot katsotaan palveluksi, joten niihin sovelletaan kuluttajansuojalakia. Palveluita koskevat omat sääntönsä. Palveluntarjoajalle, meidän tapauksessamme autokorjaamolle, on asetettu varsin ankara vastuu. Korjaus on tehtävä ammattitaitoisesti ja huolellisesti. Korjauksen epäonnistuessa, on vastuu syntyneistä vahingoista korjaamolla. Mitä sitten voidaan pitää ”ammattitaitoisena ja huolellisena”? Tähän kysymykseen vastattaessa tukeudutaan useimmiten niin sanottuihin AUNE-ehtoihin. AUNE-ehdoilla Autoalan kuluttajaneuvonnan laatimia ehtoja, jotka säätelevät tarkemmin sitä, mitä autokorjaamoilta voidaan edellyttää. Apua saadaan myös autojen valmistajien määrittämistä korjaustavoista – jos korjaamo huolettomalla toiminnallaan poikkeaa auton valmistajan määrittämästä korjausohjeesta samalla aiheuttaen vahingon, voidaan tämän vahingon olevan korjaajan vastuulla. Usein virheen toteamisessa joudutaan turvautumaan ammattilaisen tekemään tavarantarkastukseen.
Jos korjauksessa on ollut jokin virhe, on korjaajalla sekä oikeus että velvollisuus tämän virheen korjaamiseen. Tällä tarkoitetaan sitä, että ostaja ei voi vaatia muita oikeussuojakeinoja ennen kuin hän on antanut autokorjaamolle mahdollisuuden itse oikaista syntyneen virheen. Toisaalta kulujalla on oikeus, ja toisaalta myyjällä tätä oikeutta vastaava velvollisuus, vaatia myyjää korjaamaan autossa olevan virheen omalla kustannuksellaan. Vian korjaamisesta ei tule aiheutua kuluttajalle haittaa. Jos virheen korjaaminen ei syystä tai toisesta onnistu, voi kuluttaja vaatia virhettä vastaavaa hinnanalennusta tai vahingonkorvausta. Korjaamo vastaa sen aiheuttamasta virheestä seuraavista vahingoista. Näitä voivat olla esimerkiksi vian selvittelystä tai matkakustannuksista aiheutuneet kustannukset. Myös auton seisominen käyttämättömänä voi tulla korvattavaksi.
Kenen sitten täytyy todistaa, että auton huoltoa ei ole suoritettu huolellisesti?
Pääsääntö vahingonkorvausasioissa perustuu vanhaan oikeudelliseen periaatteeseen ”väittäjä näyttää”. Tällä tarkoitetaan sitä, että väitteen esittäjän on näytettävä väitteensä perusteet toteen, jotta se voitaisiin hyväksyä tuomioistuimessa. Esimerkiksi kahden yksityishenkilön välisessä autokaupassa ostajan on menestyäkseen tuomioistuinkäsittelyssä näytettävä toteen se, että auto on ollut viallinen jo kaupantekohetkellä. Asia ei kuitenkaan ole näin puhuttaessa palveluista.
Palvelusuorituksiin liittyy niin sanottu käännettyyn todistustaakkaan perustuva tuottamusvastuu, jota kutsutaan ekskulpaatiovastuuksi. Vastuun syntymisen perusteena on siten vahingon aiheuttaminen tuottamuksella – eli huolimattomuudella taikka ammattitaidottomuudella, myös tahallisesti aiheutetut vahingot tulevat luonnollisesti korvattavaksi. Käännetty todistustaakka johtaa puolestaan siihen, että vapautuakseen vastuusta, on autokorjaamon todistettava toimineensa huolellisesti huoltaessaan autoa. Vaatimuksen esittäjän, tapauksessamme kuluttajan, ei tarvitse väittää sopimusrikkomuksen johtuneen tuottamuksesta eikä esittää tästä tuottamuksesta mitään näyttöä. Usein huolellisuusvelvoitteen täyttämisen toteen näyttäminen vaatii todisteita siitä, että autokorjaamo on toiminut huolellisesti, mutta ei ole kyennyt tästä huolimatta täyttämään sopimusta asianmukaisella tavalla jonkin ulkoisen seikan taikka auton kunnon vuoksi.
Korjauksen hinnasta ja tehtävistä korjauksista kannattaa aina pyrkiä sopimaan etukäteen
Paras tapa ajoneuvojen huoltoihin liittyvien ongelmien välttämiseen on korjauksen sisällöstä etukäteen sopiminen. Tämä sopiminen tulee tehdä kirjallisesti. Sopia kannattaa sekä siitä, mitä huoltoja autoon on tarkoitus tehdä, että näiden suoritettavien huoltojen hinnasta. Auton vieminen autokorjaamoon on aina neuvottelutilanne – Suomessa elinkeinonharjoittaja voi käytännössä hinnoitella tarjoamansa palvelut täysin vapaasti. Jos hintaa ei ole sovittu etukäteen, voi elinkeinonharjoittaja periä suorittamastaan huollosta ”käyvän hinnan”, joka voi tapauskohtaisesti olla huomattavasti korkeampi kuin keskimääräinen hinta huollolle. Tämä voidaan välttää pyytämällä huoltoliikkeeltä joko hinta-arvio taikka sopia huollon enimmäishinnasta. Jos on sovittu hinta-arviosta, voi huoltoliike poiketa siitä ainoastaan 15 %:n verran, ja tämänkin vain erittäin painavasta syystä. Jos lopullinen hinta jää annettua hinta-arviota alhaisemmaksi, ei yritys saa periä hinta-arvion mukaista hintaa. Enimmäishinta on työn hinnan yläraja. Siitä ei saa poiketa, vaikka yritykselle aiheutuisikin korjauksista sovittua enimmäishintaa suuremmat kustannukset. On myös mahdollista sopia kiinteästä hinnasta, josta ei poiketa kumpaankaan suuntaan riippumatta työn todellisista kustannuksista.
Kun myös huollon laajuus on ennalta sovittu, vältetään erimielisyydet mahdollisista turhista tai muutoin ylimääräisistä huolloista – tai ainakin näiden toteennäyttäminen helpottuu ratkaisevalla tavalla. Jos suunniteltua huoltoa ei voida toteuttaa järkevällä tavalla, vaan auton korjaamiseen tarvitaan esimerkiksi myös muita korjauksia sovittujen ohella, on kyse lisätöistä. Autokorjaamon on aina ensin pyydettävä kuluttajalta lupaa lisätöiden suorittamiseen. Jos kuluttaja ei ole tavoitettavissa kohtuullisessa ajassa, voi autokorjaamo suorittaa sellaiset lisätyöt, jotka eivät arvoltaan ole vähäistä suurempia sovitun huollon kokonaishintaan verrattuna.
Mikäli tarvitset oikeudellista apua auton korjauksiin liittyen, otathan yhteyttä ammattitaitoisiin lakimiehiimme!