Etsi
  • Henrik Pirhonen

Miten virhevastuu eroaa uuden ja käytetyn auton kohdalla?



Autokaupan yhteydessä joudutaan usein pohtimaan, onko autossa ilmennyttä vikaa pidettävä auton virheenä vai onko se seurausta auton luonnollisesta kulumisesta. Autossa ei välttämättä tarvitse olla vikaa ollakseen oikeudellisessa merkityksessä virheellinen. Autossa oleva vika ei taas puolestaan ole aina oikeudellinen virhe. Autossa voi olla virhe, mikäli siitä on esimerkiksi annettu paikkansa pitämättömiä tietoja, jotka ovat vaikuttaneet kuluttajan ostopäätökseen – ostaja ei siis olisi suostunut nyt tehtyyn kauppaan, jos myyjä olisi antanut oikeat, paikkansa pitävät tiedot autosta ja sen kunnosta. Toisaalta, vaikka autossa olisikin perinteisessä mielessä vika, esimerkiksi lommo taikka muu virhe maalipinnassa, ei tämä vika välttämättä ole oikeudellinen virhe, joka myyjän tulisi oikaista. Tässä on taustalla ostajan tarkastusvelvollisuus autosta – maalipinnan viat havaitaan autoa tarkastaessa ja ostajan katsotaan hyväksyneen auto siinä näkyvillä olleina vikoineen. Edellä mainitulla tavalla auton virheellisyyden arviointi ei ole aina yksinkertaista ja sen tekee ongelmalliseksi se, että laki ei anna suoria vastauksia kaikkiin kysymyksiin ja virheitä koskeva oikeuskäytäntö autojen virheiden kohdalla on varsin kirjavaa.


Uusi auto


Uudet autot ostetaan käytännössä aina elinkeinonharjoittajalta. Auto on lain tarkoittama kulutushyödyke, joten kuluttajan ostaessa auton autoliikkeestä, sovelletaan kauppaan kuluttajansuojalakia. Kuluttajansuojalaki on kuluttajan hyväksi pakottavaa oikeutta, eli siitä ei voida kuluttajan haitaksi poiketa – ehto, joka on kuluttajan haitaksi ristiriidassa kuluttajansuojalain pakottavan säännöksen kanssa on mitätön eikä sido sopimuksen osapuolia. Uusien autojen kohdalla arvio auton virheellisyydestä perustuu seuraavaan kuluttajansuojalain yleiseen virhesäännökseen:


Tavaran on lajiltaan, määrältään, laadultaan, muilta ominaisuuksiltaan ja pakkaukseltaan vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovitun.


Jos muuta ei voida katsoa sovitun, tavaran tulee:


1) soveltua tarkoitukseen, johon sellaisia tavaroita yleensä käytetään;


2) soveltua siihen erityiseen tarkoitukseen, johon tavaraa oli tarkoitus käyttää, jos myyjän on kaupantekohetkellä täytynyt olla selvillä tästä tarkoituksesta eikä hän ole ennen kaupantekoa ilmoittanut ostajalle, että tavara ei mahdollisesti sovellu aiottuun käyttötarkoitukseen;


3) olla myyjän siitä antaman kuvauksen mukainen ja vastata ominaisuuksiltaan sitä, mihin myyjä on viitannut esittämällä näytteen tai mallin;


4) olla pakattu tavanmukaisella tai muuten sopivalla tavalla, jos pakkaus on tarpeen tavaran säilyttämiseksi tai suojaamiseksi; sekä


5) kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen tavaran kaupassa perusteltua aihetta olettaa.


Tavaran tulee ominaisuuksiltaan vastata laissa, asetuksessa tai viranomaisen päätöksessä asetettuja vaatimuksia, paitsi jos ostajan tarkoituksena on käyttää tavaraa tarkoitukseen, jossa kyseisellä vaatimuksella ei ole merkitystä.


Jos tavara poikkeaa siitä, mitä 1–3 momentissa säädetään, siinä on virhe. Ostaja ei kuitenkaan saa virheenä vedota seikkaan, josta hänen täytyy olettaa tienneen kauppaa tehtäessä. Ostaja ei myöskään saa virheenä vedota seikkaan, joka johtuu hänen toimittamistaan tavaran valmistamiseen käytetyistä tarveaineista, paitsi jos myyjän puolella on menetelty huolimattomasti.


Tavaran tulee täyttää kaikki edellä mainitut vaatimukset ollakseen oikeudellisesti virheetön. Auton tulee siis vastata siitä annettuja tietoja, kuluttajan aiheellisia odotuksia autosta sekä soveltua yleiseen käyttötarkoitukseen – joka autojen kohdalla on yleisillä teillä ajaminen, auton on siis täytettävä tieliikennelainsäädännön asettamat edellytykset tieliikennekelpoisille ajoneuvoille. Tämän lisäksi, mikäli ostajalla on ollut autolle jokin erityinen käyttötarkoitus, esimerkiksi maastoajo, ja myyjän olisi kaupantekohetkellä ollut pitänyt olla tietoinen ostajan erityisestä käyttötarkoituksesta.


Käytetyt autot


Käytetyt autot myydään usein käyttämällä ”sellaisena kuin se on” -ehtoa. ”Sellaisena kuin se on” -ehtoa ja muita yleisiä varaumia käsitellään tarkemmin toisessa artikkelissa. Jos auto on ostettu elinkeinonharjoittajalta ja kauppaan sovelletaan kuluttajansuojalakia, tukeudutaan virheen arvioimisessa seuraavaan säännökseen:


Jos tavara on myyty "sellaisena kuin se on" tai samankaltaista yleistä varaumaa käyttäen, siinä katsotaan kuitenkin olevan virhe, jos:


1) tavara ei vastaa niitä tietoja, jotka myyjä on ennen kaupantekoa antanut sen ominaisuuksista tai käytöstä ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan;


2) myyjä on ennen kaupantekoa laiminlyönyt antaa ostajalle tiedon sellaisesta tavaran ominaisuuksia tai käyttöä koskevasta olennaisesta seikasta, josta hänen täytyy olettaa tienneen ja josta ostaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon, ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan; tai


3) tavara on huonommassa kunnossa kuin ostajalla sen hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen on ollut perusteltua aihetta edellyttää.


Sanamuotonsa mukaisesti ehto tulee sovellettavaksi vain niissä tilanteissa, kun auto on myyty käyttämällä yleistä varaumaa. Toisinaan autoja myydään myös käyttämättä ”sellaisena kuin se on” -ehtoa tai muuta yleistä varaumaa. Kuluttajariitalautakunnan omaksuman linjan mukaan kaikkia käytettyjen autojen kauppoja arvioidaan ”sellaisena kuin se on” -ehdon valossa. Näin ollen näyttäisi siltä, että ehdon käyttäminen tai käyttämättä jättäminen ei vaikuttaisi auton virheellisyyden ja korjausvastuun jakautumiselle käytettyjen autojen kaupassa. Tätä on alettu pitää jopa yleisenä kauppatapana, jolloin ehto sitoo hiljaisesti ilman erillistä mainintaa kauppasopimuksessa.


Käytettyjen autojen kauppaa arvioitaessa ”sellaisena kuin se on” -ehdon pohjalta voisi luulla, että käytettyjen ja uusien autojen kauppaa arvioitaisiin toisistaan suuresti poikkeavalla tavalla. Näin ei kuitenkaan ole, vaan molempien kauppojen kohdalla autojen virheellisyyttä arvioidaan samojen vakiintuneiden oikeudellisten periaatteiden perusteella. Arviointitapa on luonnollinen, sillä olisi eriskummallista, jos uusien autojen virheellisyyttä arvioitaisiin eri perustein kuin käytettyjen autojen virheellisyyttä.


Erot perustuvat pohjimmiltaan siihen, mitä ostaja voi kohtuudella autolta odottaa


Kuluttajariitalautakunnan ratkaisukäytännöstä voidaan johtaa sääntö, jonka mukaan useimmissa virhetilanteissa virheellisyyden arvioinnin lähtökohtana on kaupan osapuolten välisen kauppasopimuksen sisältö. Ei kuitenkaan ole yleistä, että kaupan kohteesta sovittaisiin yksityiskohtaisesti. Tällöin virheellisyyden arvioinnissa tukeudutaan kuluttajan perusteltuihin odotuksiin – auton on ominaisuuksiltaan vastattava sitä mitä ostaja voi perustellusti odottaa auton kunnolta ottaen huomioon auton hinnan, ajetut kilometrit, iän ja myyjän autosta antamat tiedot.


Uuden ja käytetyn auton erot virhetilanteissa tulevatkin ilmi siinä, mitä kuluttaja voi auton kunnolta kohtuudella odottaa. On luonnollista, että kuluttaja voi odottaa uuden auton kunnolta enemmän kuin vanhalta autolta. Pienet viat, jotka käytetyn auton kohdalla katsottaisiin kohtuullisiksi ottaen huomioon auton iän, ovatkin uuden auton kohdalla oikeudellisia virheitä, jotka myyjän tulee oikaista. Toinen merkittävä ero on siinä, että uusissa autoissa on yleensä voimassa joko valmistajan tai maahantuojan myöntämä takuu. Käytettyjen autojen kohdalla takuu on yleensä päättynyt. Uuden auton ostaja voi myös reklamoida auton virheestä suoraan valmistajalle taikka maahantuojalle.


Mikäli tarvitset oikeudellista apua, otathan yhteyttä asiantunteviin lakimiehiimme!

40 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki