Autokaupoissa on yleistä, että solmittaessa kauppaa autosta, välittäjä toimii avustamassa myyjän ja ostajan välistä kaupantekoa. Usein osapuolille voi kuitenkin jäädä epäselväksi välittäjän rooli ja oikeudellinen asema autokaupassa. Autokaupan osapuolia ovat lähtökohtaisesti myyjä ja ostaja, joten välittäjästä ei tule kaupan osapuolta. Tästä huolimatta välittäjää kohtaan voidaan tietyissä tilanteissa kohdistaa vaatimuksia autokaupan osalta. Euroopan unionin tuomioistuin otti kantaa välittäjän oikeudelliseen asemaan vuonna 2015 ratkaisussaan C-149/15. Tässä artikkelissa pyritään tarkastelemaan välittäjän asemaa autokaupassa tämän ratkaisun pohjalta.
Kysymyksen asettelu – voidaanko välittäjä rinnastaa myyjään?
Tapauksessa oli kyse käytetyn auton kaupasta, jossa sekä myyjänä että ostajana toimivat yksityiset henkilöt. Kauppa kuitenkin erosi perinteisestä autokaupasta siinä, että myyjä käytti auton myymisessä autoliikettä välikätenä ja välittäjänä. Autoliike löysi autolle ostajan ja se saatiin myytyä. Kaupan jälkeen autossa ilmeni vikoja, joista ostaja kohdisti vaatimuksensa välittäjänä toiminutta autoliikettä vastaan, koska hän oli luullut autoliikkeen toimineen auton myyjänä. Autoliike taas kiisti vaatimukset vedoten siihen, että oli toiminut autokaupassa ainoastaan välittäjän asemassa, eikä täten ollut vastuussa auton virheellisyydestä.
Belgian tuomioistuin esitti EUT:lle ennakkoratkaisupyynnön, jossa tuomioistuinta pyydettiin ottamaan kantaa siihen, millaiseksi välittäjän aseman kuuluisi muodostua kuvatussa tilanteessa. Välittäjän asemaa Euroopan unionin oikeuden tasolla säännellään EU:n antamassa kuluttajansuojaa koskevassa direktiivissä, joka on EU:n jäsenvaltioissa saatettava voimaan. Esitetty kysymys oli aiheellinen, sillä direktiivi ei ollut määritellyt välittäjän käsitettä, eikä siten välittäjän vastuuta kaupassa esiintyviin virheisiin. Kysymys koski välittäjän määritelmää ja sitä, voitaisiinko myyjän käsitettä tulkita siten, että myyjänä pidettäisiin myös elinkeinonharjoittajaa, joka osallistuu kaupantekoon välittäjänä sellaisen myyjän puolesta, joka ei ole elinkeinonharjoittaja. Tämä kysymys ratkaisisi myös sen, voitaisiinko välittäjälle tällaisissa tilanteissa kohdistaa samoja vaateita kuin mitä itse myyjälle voidaan esittää.
Unionin tuomioistuimen ratkaisu
Ratkaisussaan unionin tuomioistuimen tehtävänä oli siis selventää välittäjän asemaa osana autokauppaa. Tuomioistuin katsoi toteen näytetyksi, että auton myyjäksi ja omistajaksi oli kirjattu yksityishenkilö, eikä autoliike ollut toiminut kaupassa kuin välittäjän asemassa. Tuomioistuimen tulikin siis ratkaista, voidaanko välittäjänä toiminut autoliike rinnastaa direktiivissä tarkoitettuun myyjään, jolloin vaatimukset olisi mahdollista kohdistaa suoraan välittäjään.
Kuluttajan suojaa koskeneen direktiivin lähtökohtana oli, että myyjällä on vastuu kaupan toteutumisesta sekä virheen oikaisemisesta mahdollisissa virhetilanteissa. Välittäjää ei mainittu lakitekstissä myyjän käsitteen yhteydessä. Myöskään välittäjälle kuuluvaa vastuuta ei avattu direktiivissä. Tuomioistuimen mukaan direktiivissä määritelty ”myyjän” käsite on luonteelta objektiivinen ja se linkitetään osaksi kulutustavaran myyntiä ja elinkeinotoimintaa. Näin ollen direktiivin varsin avoin määritelmä ei estä ”myyjän” määritelmän ulottamista välittäjänä toimivaan elinkeinonharjoittajaan. EUT teki ratkaisussa siis kuluttajansuojan kannalta erittäin tärkeän linjauksen ja paikkasi direktiiviin jäänyttä aukkoa vahvistamalla periaatteen, jonka mukaan tietyissä tilanteissa välittäjä voidaan rinnastaa myyjään. Ratkaisusta tekee tärkeän se, että olisi ollut todella ongelmallista, jos välittäjää vastaan ei voitaisi missään tilanteessa kohdistaan vaatimuksia ja vastuuta virheistä.
Se, voidaanko välittäjä samastaa myyjään, riippuu sekä välittäjästä itsestään että kuluttajasta ja tämän toiminnasta. Ratkaisevaa arvioinnissa on se, onko välittäjä tuonut riittävän selvästi esille sen, että toimii vain tavaran välittäjänä ja tavaran todellinen myyjä on toinen henkilö. Mikäli välittäjänä toiminut elinkeinonharjoittaja ei ole näin toiminut ja kuluttajalle on perustellusti voinut syntyä väärinkäsitys siitä, kuka toimii tavaran myyjänä, on kuluttajalla oikeus kohdistaa mahdolliset vaatimuksensa koskien kaupassa olevaa virhettä myös välittäjälle. Ratkaisevaa on siis sellaisen tilanteen käsillä olo, että kuluttaja voi helposti joutua harhaan johdetuksi.
Myös kuluttajan omalla toiminnalla on vaikutusta siihen, voidaanko välittäjä rinnastaa myyjään. Jos kuluttajan oma toiminta osoittaa, että hänen olisi tullut ymmärtää, että välittäjä ei ole auton todellinen myyjä, ei hän tällaisessa tilanteessa voi kohdistaa vaatimuksiaan välittäjään. Esimerkiksi tilanne, jossa ostaja on ollut suoraan yhteydessä todelliseen myyjään, on tilanne, jossa tulkitaan, että ostajan on pitänyt olla tietoinen siitä, että auton välittänyt elinkeinonharjoittaja ei ole auton todellinen myyjä.
Kaupan osapuolten toiminnan ohella myös koko myyntitilanne kokonaisuutena tulee ottaa huomioon arvioinnissa. Tällä tarkoitetaan sitä, että on annettava painoarvoa välittäjän todelliselle roolille kaupanteossa. Mikäli välittäjä on nähnyt paljon vaivaa kaupan syntymisen eteen ja on ollut todella aktiivisesti mukana auton myynnissä, on kuluttaja todennäköisemmin voinut erehtyä pitämään välittäjää auton myyjänä. On huomioitava myös ne olosuhteet, joissa auto on esitelty ja myyty ostajalle. Jos välittäjä on puolestaan ollut vain merkityksettömässä roolissa auton myynnissä, voidaan kuluttajan pääsääntöisesti olettaa ymmärtäneen, että välittäjä ei ole auton todellinen myyjä.
Unionin tuomioistuimen ratkaisun loppukaneettina onkin, että kuluttajalla on oikeus kohdistaa vaatimuksensa myyjän ohella myös auton välittäjään, mikäli tämä ei selkeällä tavalla ole ilmoittanut kuluttajalle sitä, kuka auton todellinen myyjä on. Tämän lisäksi edellytetään, että tapauksen olosuhteet ovat kokonaisuudessaan olleet omiaan johtamaan kuluttajaa harhaan. Kuluttajan ei voida katsoa ymmärtäneen sitä, kuka auton todellinen myyjä on. Kuluttaja on tullut olla aidosti epätietoinen auton todellisesta myyjästä voidakseen kohdistaa vaatimuksensa välittäjää vastaan.
Millainen asema välittäjällä siis on?
Myös suomalaisesta oikeuskäytännöstä löytyy hovioikeustasolta ratkaisuja, joissa on käsitelty elinkeinoa harjoittavan autoliikkeen vastuuta myydyssä autossa olevasta virheestä. Erään ratkaisun mukaan se, että autoliike julkaisee auton myynti-ilmoituksen sivuillaan, ei vielä aseta autoliikettä välittäjän asemaa, mikäli yhteydenotot on ohjattu todelliselle myyjälle ja todellinen myyjä on selkeästi ilmoitettu ilmoituksessa. Välittäjällä on siis oltava aktiivisempi asema auton myynnissä, jotta tähän voitaisiin kohdistaa vaatimuksia.
EUT:n antama ratkaisu on suoraan Suomea velvoittavaa oikeutta ja sitoo siten suoraan suomalaisia tuomioistuimia. Näin ollen myös Suomessa autoliike, joka toimii välittäjänä autokaupassa voi joutua vastuuseen autossa olevasta virheestä, jos elinkeinonharjoittaja ei riittävän selkeällä tavalla ole tuonut esiin auton todellista myyjää.
Se, että välittäjään voidaan kohdistaa vaatimuksia, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ostajan oikeus esittää samoja vaatimuksia myyjää vastaan muuttuisi millään tavalla. Ostajalla säilyy siis edelleen oikeus kohdistaa vaatimuksensa suoraan auton todelliseen myyjään esimerkiksi sopimusrikkomuksen perusteella.
Mikäli olet oikeudellisen avun tarpeessa, otathan yhteyttä ammattitaitoisiin lakimiehiimme!