Jakoketjut ovat yksi eniten oikeudellisia riitoja aiheuttavista autojen osista. Syynä tähän on se, että niiden rikkoutuminen johtaa käytännössä aina suuriin ja kalliisiin moottorin vahinkoihin. Jakoketjut ovat tämän lisäksi varsin alttiita hajoamaan ja venymään, joten vahinkoja myös syntyy paljon – varsinkin tietyissä automalleissa. Jakoketjut ovat niin sanottuja kulutusosia, eli ne on vaihdettava tietyin väliajoin valmistajan määrittämän huoltosuunnitelman mukaisesti. Tässä kahden kirjoituksen sarjassa käsitellään jakoketjujen erityistä oikeudellista asemaa kuluttajariitalautakunnan eri ratkaisujen avulla.
Kuluttajariitalautakunta on maksuton ja riippumaton riidanratkaisuelin, joka antaa suosituksia kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisiin oikeusriitoihin. Vaikka lautakunnan ratkaisuilla ei ole oikeudellista sitovuutta, eli elinkeinonharjoittajaa ei voida suoranaisesti pakottaa noudattamaan lautakunnan kantaa, noudatetaan lautakunnan ratkaisuja korkealla prosentilla. Yritykset, jotka eivät noudata ratkaisuja, joutuvat lautakunnan ylläpitämälle niin sanotulle ”mustalle listalle”, jolla olevien yritysten kanssa yhteistyön tekemistä suositellaan välttämään.
Milloin autossa katsotaan olevan lain tarkoittama virhe?
Pääsääntönä autojen, ja myös muun irtaimen, kaupassa, on sopimuksenmukaisuus – auton vastattava sovittua. Kuluttajansuojalain mukaan tavarassa on virhe, jos se ei vastaa sitä, mitä voidaan katsoa sovitun. Käytännössä tähän sääntöön nojaudutaan silloin, kun toinen osapuolista pystyy antamaan näyttöä siitä, mitä on sovittu. Tämä onnistuu esimerkiksi kauppakirjaan tehtyjen merkintöjen, kirjallisten tarjousten tai sähköpostiviestien avulla. Usein osapuolet eivät kuitenkaan sovi asiaoista kirjallisesti, jolloin sovitun toteen näyttäminen on vaikeaa. Tällaisissa tilanteissa on tukeuduttava toiseen kuluttajansuojalain säännökseen, joka koskee kuluttajan perusteltuja odotuksia.
Kuluttajan perustelluilla odotuksilla tarkoitetaan pähkinänkuoressa sitä, että ostaessaan auton, voi kuluttaja odottaa sen toimivan tietyllä tavalla. Kuluttajansuojalain mukaan autossa on nimittäin virhe, jos se ei kestävyydeltään ja muuten vastaa sitä, mitä kuluttajalla on yleensä sellaisen auton kaupassa perusteltua aihetta olettaa. Siihen, mitä kuluttajalla on perusteltua aihetta odottaa auton kunnolta, vaikuttaa muun muassa auton ikä, sillä ajetut kilometrit, autosta maksettu hinta sekä myyjän siitä antamat tiedot. Ostaja, joka ostaa vanhan ja paljon ajetun auton, ei voi odottaa autonsa toimivan täysin moitteettomasti – hänen on varauduttava siihen, että autoon voi joutua tekemään korjauksia. Toisaalta myös vanhoissa autoissa voi olla lain tarkoittamia virheitä, kun auton osat hajoavat ennenaikaisesti. Uuden auton ostaja voi odottaa menopelinsä toimivan käytännössä moitteettomasti jo pidemmän aikaa. Pääsääntöisesti kuluttajan katsotaan voivan olettaa autonsa kulutusosien kestävän suunnitellun ajan, eli ne eivät saa hajota ennen valmistajan määrittämän vaihtovälin täyttymistä.
Kenen on näytettävä toteen virheen olemassaolo?
Auton virheellisyyttä arvioidaan luovutushetken mukaan – auton on siis oltava virheellinen sillä hetkellä, kun auton ostanut kuluttaja saa sen haltuunsa. Yleisen oikeudellisen periaatteen – ”väittäjä näyttää” – mukaan vaatimuksia esittävän on pääsäännön mukaan näytettävä väitteensä todeksi. Tämä pitää paikkansa myös autokaupassa, joten ostajan on pääsääntöisesti pystyttävä todistamaan se, että auto on ollut virheellinen jo kaupantekohetkellä. Tätä näyttötaakkaa ei ole kuitenkaan asetettu kovinkaan korkealle. Yleensä riittää, että ostaja näyttää vain itse toimineensa moitteettomasti – eli huollot on tehty oikein ja ajallaan eikä autoa ole käytetty väärin. Myyjä virhevastuun saaminen ei siten ole niin vaikeaa, kuin voisi kuvitella.
Pääsääntöön ostajan näyttötaakasta on kuitenkin poikkeus: niin sanottu kuuden kuukauden sääntö. Kuuden kuukauden sääntö koskee kaikkea irtaimen kauppaa, ja siten myös autojen kauppaa. Säännön mukaan, jos tavarassa oleva virhe ilmenee kuuden kuukauden sisällä, oletetaan virheen olleen tavarassa jo myyntihetkellä, ellei myyjä myyjä toisin todista. Näin ollen ensimmäisen kuuden kuukauden aikana todistustaakka onkin myyjällä eikä ostajalla. Jos myyjä ei pysty todistamaan auton olleen virheetön myyntihetkellä tai ostajan toimineen virheellisesti, vastaa hän autossa ilmenneestä viasta.
Mikä on kuluttajariitalautakunnan kanta jakoketjun käyttöikään?
Kuluttajariitalautakunta on useaan otteeseen ottanut kantaa kysymykseen siitä, kuinka kauan auton jakoketjun tulisi kestää käytössä. Ensimmäisessä käsiteltävässä ratkaisussa oli kyse käytettynä ostetusta autosta, jonka jakoketju venyi ja aiheutti moottorivaurion, kun autolla oli ajettu noin 84 000 kilometriä. Myyjä kieltäytyi korvaamasta kaikkia moottorivauriosta aiheutuneita kustannuksia, sillä kuluttaja oli pystynyt ajamaan autolla 10 000 kilometriä ilman ongelmia kaupanteon jälkeen. Lautakunnan oli ratkaistava se, kuinka kauan auton jakoketjun pitäisi kestää.
Lautakunnan kannan mukaan auton jakoketjun olisi pitänyt kestää huomattavasti kauemmin kuin neljän vuoden ja 84 000 ajokilometrin verran. Myyjä ei myöskään antanut riittävää näyttöä siitä, että kuluttaja olisi omalla toiminnallaan aiheuttanut autoon tulleen moottorivian. Näillä perustein lautakunta suositti myyjää antamaan ostajalle auton korjauskustannuksia vastaavan hinnanalennuksen sekä korvaamaan hänelle vianetsinnästä aiheutuneet kulut.
Toisessa tapauksessa oli kyse autosta, jonka jakoketjun laahain hajosi noin puoli vuotta kaupanteon jälkeen. Autolla oli sillä hetkellä ajettu noin 95 000 kilometriä. Myyjän mukaan kuluttaja oli menettänyt oikeutensa korvaukseen, kun hän ei antanut myyjälle mahdollisuutta auton korjaamiseen. Lautakunnan kanta vastasi pitkälti edellistä tapausta – lautakunnan mukaan auton jakoketjun olisi pitänyt kestää huomattavasti kauemmin kuin mitä se oli kestänyt. Lautakunta suositti myyjää antamaan ostajalle noin 1 000 euron vahingonkorvauksen. Auton korjauskulut olivat olleen noin 2 700 euroa. Vaikka myyjän katsottiin vastaavan virheestä, ei myyjän aina tarvitse maksaa auton korjauskustannuksia täysimääräisesti. Tässä tapauksessa otettiin huomioon se, että auto tuli korjauksen seurauksena aiempaa parempaan kuntoon, kun vanhojen osien tilalle vaihdettiin uusia. Myyjän vahingonkorvausvelvollisuus rajoittui tämän lisäksi vain siihen, mikä vian korjaaminen olisi hänelle itselleen maksanut, sillä ostaja ei antanut myyjälle mahdollisuutta vian korjaamiseen – mikä on myyjän oikeus.
Kolmannessa tapauksessa lautakunta katsoi myyjän olevan vastuussa auton jakoketjun vaihtamisesta aiheutuneista kustannuksista, vaikka autolla oli sillä hetkellä ajettu yli 150 000 kilometriä ja se oli jo kahdeksan vuotta vanha. Autolle määritelty huolto-ohjelma on usein ratkaisevassa asemassa – auton osien voidaan pääsääntöisesti odottaa kestävän niille määritellyn huoltovälin verran. Jos osat hajoavat ennen tätä, on niissä usein lain tarkoittama virhe.
Jotta kirjoitus ei muodostuisi aivan liian pitkäksi, jatketaan autojen jakoketjujen oikeudellisen aseman tarkastelua seuraavassa artikkelissa. Tässä ensimmäisessä kirjoituksessa käsiteltiin auton virheellisyyttä koskevia yleisiä oikeussääntöjä sekä sitä, kuinka kauan auton jakoketjun voidaan odottaa kestävän. Seuraavassa osassa pureudutaan ostajan velvollisuuksiin ja mahdolliseen myötävaikuttamiseen vikojen syntymisessä.
Mikäli tarvitset oikeudellista apua autojen kauppaan liittyen, otathan yhteyttä asiantunteviin lakimiehiimme!