Autojen kaupassa on yleistä käyttää erilaisia yleisiä varaumia. Tavallisin näistä varaumista on niin sanottu ”sellaisena kuin se on” -ehto. Tämä ehto tarkoittaa sananmukaisesti sitä, että auto myydään sinä kunnossa kuin se on kaupantekohetkellä. Toinen tällaisista varaumista on tässä kirjoituksessa käsiteltävä varauma, jonka mukaan kauppahintaa määritettäessä on otettu huomioon mahdolliset tulevat viat. Tällöin ostaja ei olisi oikeutettu hinnanalennukseen eikä muutoinkaan voisi vaatia myyjää oikaisemaan autossa olevaa vikaa, sillä se on otettu huomioon kauppahinnassa.
Kuluttajansuojalaki turvaa kuluttajan oikeuksia
Kuluttajansuojalakia sovelletaan niin sanottuun kuluttajakauppaan. Autokauppa kuuluu tähän määritelmään, jos solmitussa kaupassa yksityishenkilö ostaa auton yksityiskäyttöön autoja elinkeinotoiminnan osana myyvältä ammatinharjoittajalta – käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tavallinen henkilö ostaa auton itselleen autoliikkeestä.
Kuluttajansuojalaki perustuu siihen oletukseen, että kaupan osapuolet eivät ole yhtä vahvoja. Autoliike on pääsääntöisesti sekä tiedollisesti että taloudellisesti yksittäistä kuluttajaa vahvempi. Kun osapuolet eivät ole tasavahvoja, voisi toinen osapuolista käyttää toisen heikompaa asemaa hyväkseen, jollei hänen asemansa ole lain avulla turvattu. Tämän vuoksi kuluttajansuojalaki onkin kuluttajan eduksi niin sanottua pakottavaa oikeutta – siitä ei voi kuluttajan haitaksi sopimusehdoin poiketa. Jos sopimuksessa on lain vastainen sopimusehto, joka heikentää kuluttajan asemaa lain turvaamaan asemaan verrattuna, on tämä ehto lain nojalla mitätön, eikä sitä sovelleta osapuolten välillä. Tällainen sopimusehto voi olla esimerkiksi sellainen, jolla ajallisesti rajoitetaan myyjän vastuuta autossa olevista vioista.
Miten autojen virheellisyyttä arvioidaan?
Pääsääntönä autojen virheellisyyden arvioinnissa on sopimuksenmukaisuus. Auton on kuluttajansuojalain mukaan vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovitun. Auton on myös vastattava sitä, mitä kuluttajalla voidaan katsoa olevan perusteltua aihetta odottaa siltä ja sen kunnolta. Kuluttajan perusteltuihin odotuksiin vaikuttavat auton ikä, sillä ajetut kilometrit, hinta sekä myyjän tai muun myyjäpuolella olevan tahon siitä antamat tiedot. Vähän ajetulta autolta kuluttaja voi luonnollisesti odottaa enemmän kuin vanhalta. Jos auto on kallis verrattuna vastaaviin autoihin, voi kuluttaja odottaa auton myös olevan erityisen hyvässä kunnossa – korkeampaan hintaan
on oltava myös jokin syy. Uuden auton kuluttaja voi odottaa toimivan käytännössä moitteettomasti jo pidemmän aikaa.
Myyjän tai myyjätahon antamat tiedot autosta vaikuttavat siihen, mitä ostaja voi autolta odottaa. Tämän ohella autosta tehtyä kauppaa voi rasittaa niin sanottu tiedonantovirhe. Autossa on tiedonantovirhe, jos myyjä tai joku muu myyjän puolella oleva taho on osana markkinointia tai muuten antanut autosta tai sen ominaisuuksista virheellisiä tietoja, tai jättänyt antamatta jonkin tiedon, josta hänen on pitänyt olla tietoinen – myyjällä on siten niin sanottu tiedonantovelvollisuus. Tiedonantovirhettä ei kuitenkaan synny, jos virheelliset tiedot oikaistaan selkeällä tavalla ajoissa, tai myyjä voi osoittaa, että nämä virheelliset tiedot eivät ole voineet vaikuttaa kaupan syntymiseen. Ostaja olisi siten tehnyt saman ostopäätöksen ja ostanut saman auton samalla hinnalla, vaikka hänellä olisikin ollut käytössä kaikki paikkansa pitävät tiedot.
Kuluttajariitalautakunnan ratkaisu yleisen varauman käyttämiseen
Tässä tapauksessa oli kyse käytettynä ostetusta autosta, jonka ikkunannostin rikkoutui käytännössä heti kaupan solmimisen jälkeen. Autolla oli ajettu tällöin noin 77 000 kilometriä. Myyjä vetosi siihen, että ikkunannostimen moottori voi hajota helposti, jos auton ikkunaa koitetaan avata väkisen sen ollessa esimerkiksi jäätynyt. Tämän ohella myyjä vetosi siihen, että kauppakirjan mukaan auton hintaa oli ennalta alennettu mahdollisten tulevien korjausten varalta.
Lautakunnan ratkaisun mukaan kauppakirjassa käytettyä varaumaa ei voitu pitää tehokkaana. Jotta sen oltaisiin voitu katsoa olevan pätevä, olisi varauman pitänyt olla ennalta yksilöity vikakohtaisesti, jolloin varauman perusteena olevan vian olisi pitänyt olla kuluttajan tiedossa jo ostohetkellä. Kun varauma oli yleinen eikä sitä oltu yksilöity, oli se siten kuluttajan oikeuksia lain vastaisesti rajoittava, ja siten pätemätön. Varaumalle ei annettu merkitystä auton virheellisyyden ja mahdollisen hinnanalennuksen määrittämisessä. Ikkunannostimen pitäisi kestää huomattavasti pidemmän aikaa, joten autossa voitiin katsoa olevan tällä perusteella lain tarkoittama virhe, joka myyjän on omalla kustannuksellaan korjattava.
Kun autossa katsottiin olevan lain tarkoittama virhe, eikä kauppakirjassa käytetylle varaumalle voitu antaa merkitystä, suositti lautakunta myyjää myöntämään ostajalle hinnanalennuksen, joka vastasi kuluttajalle ikkunan korjaamisesta aiheutuneita kustannuksia.
Yleistä yleisistä varaumista
Yleisiä varaumia käytetään jo edellä mainitulla tavalla paljon varsinkin kahden yksityishenkilön välisessä kaupassa. Tällaiset varaumat voivat rajoittaa myyjän vastuuta autossa olevista virheistä, mutta ne eivät milloinkaan voi vapauttaa myyjää täysin virhevastuusta. Virhevastuusta ei voi milloinkaan vapautua virheiden piilottelulla tai erilaisten yleisten varaumien käyttämisellä. Jos myyjä haluaa välttää vastuun autossa olevasta virheestä, on tästä virheestä otettava maininta kauppakirjaan tai myyjän on muutoin kyettävä todistamaan, että ostajalle on selkeällä tavalla kerrottu autossa olevasta viasta ja ostaja on hyväksynyt tämän vian tehdessään ostopäätöksen – vika on siis yksilöitävä ja siitä on kerrottava ostajalle tavalla tai toisella. Ainut keino virhevastuun välttämiseksi on siten avoimilla korteilla pelaaminen, jolloin molemmat kaupan osapuolet saavat saman käsityksen kaupan kohteesta.
Mikäli tarvitset oikeudellista apua autokauppoihin tai erityisesti yleisiin varaumiin liittyen, otattehan yhteyttä asiantunteviin lakimiehiimme!