Kun puhutaan kuluttajansuojasta osana autokauppaa, pohditaan yleisesti elinkeinotoimintaa harjoittavan autoliikkeen vastuuta yksityiselle henkilölle eli kuluttajalle myymästään autosta. Mutta voiko vastuu syntyä myös toisin päin: voiko kuluttaja olla vastuussa elinkeinonharjoittajalle myymästään autosta? Yleisimmin tämä kysymys nousee esille tilanteissa, joissa kuluttaja on antanut autoliikkeelle vanhan autonsa vaihdossa uuteen autoon ja tässä ostajan vanhassa autossa havaitaan kaupan jälkeen virhe.
Kun auton myyjänä on elinkeinonharjoittaja ja ostajana kuluttaja, sovelletaan kauppaan kuluttajansuojalakia, joka on kuluttajan eduksi pakottava, eli siitä ei kuluttajan haitaksi voida poiketa. Kun arvioidaan sellaisen auton virhettä, jossa myyjänä on kuluttaja ja ostajana autoliike, sovelletaan kauppaan kuluttajansuojalain sijasta kauppalakia. Kauppalaki lähtee olettamasta, että kaupan osapuolet ovat yhtä vahvoja eikä kuluttajaa pyritä suojelemaan toisin kuin kuluttajansuojalaissa.
Kuluttajariitalautakunnan päätös kuluttajan vastuusta
Lyhyt vastaus kysymykseen kuluttajan vastuusta on: kyllä, kuluttaja voi joutua vastuuseen autossa olevasta viasta. Käytännössä kynnys kuluttajan vastuun realisoitumiseen on varsin korkealla. Vastuun syntyminen edellyttää yleensä joko kuluttajan vilpillisyyttä taikka jotain erittäin merkittävää ja yllättävää vikaa, joka paljastuu vasta kun auton on annettu eteenpäin vaihdossa. Kuluttajariitalautankunta on ottanut kantaa kuluttajan vastuun syntymiseen täysistuntoratkaisussaan, jota käsitellään seuraavaksi alla.
Kysymys oli automallista, joka oli tunnettu riskistään suurta öljynkulutusta aiheuttavaan vikaan, jonka korjaaminen vaatii suuren korjaustyön auton moottoriin. Riskistä tietoisena myyntiliike oli pyytänyt kuluttajaa allekirjoittamaan kirjallisen vakuutuksen, jossa hän vakuutti, että auto ei kulutta tavallista enempää öljyä ajettaessa. Kaupan jälkeen havaittiin auton kuluttavan huomattavasti enemmän öljyä kuin pitäisi ja auton todettiin tarvitsevan välittömän remontin.
Kuluttajariitalautakunnan ratkaisun mukaan kuluttajan ei voitu katsoa olleen tietoinen auton suuresta öljynkulutuksesta – vaikka auto kulutti arviolta litran tuhatta ajettua kilometriä kohti. Lain mukaan autossa on virhe, mikäli se ei vastaa siitä annettuja tietoja tai myyjä jättää kertomatta jonkin auton ominaisuuden tai vian, joka olisi vaikuttanut kauppaan. Kun kuluttajaa ei pidetty tietoisena öljynkulutuksesta, ei kyseessä ollut lain tarkoittama tiedonantovirhe. Tämän sijasta kuluttajan katsottiin olevan vastuussa virheestä sen perusteella, että auto poikkesi merkittävästi siitä, mitä ostaja olisi siltä kohtuudella voinut olettaa. Auto oli siis merkittävästi huonommassa kunnossa kuin sen ikä, ajetut kilometrit ja siitä annetut tiedot huomioon ottaen olisi voinut olettaa ja tämän seurauksena autosta annettu hyvitysarvo oli muodostunut suuremmaksi kuin se olisi muutoin ollut.
Tiedonantovirhe – autoa myydessä on oltava rehellinen
Tiedonantovirheen käsitettä avattiin jo edellisessä kappaleessa ja sitä ei tarvitse juurikaan venyttää, että voitaisiin puhua kansanomaisemmin huijaamisesta ja valehtelusta. Luonnollisesti kauppaa tehtäessä ei saa valehdella auton ominaisuuksista eikä auton merkittäviä ominaisuusia saa jättää kertomatta. Aivan kaikkea autosta ei tarvitse kertoa, paitsi tietenkin silloin, jos ostaja asiasta kysyy. Onkin olemassa oikeuskäytäntöä siitä, että esimerkiksi auton kolaroimisesta ei tarvitse oma-aloitteisesti kertoa, jos autoon ei syntynyt suuria vahinkoja, kuten rungon vahingoittumista, ja auto on asianmukaisesti korjattu. Moottorin viat ovat kuitenkin luonteeltaan sellaisia, että niistä tulee kertoa, vaikka ostaja ei asiasta osaisikaan kysyä. Tiedonantovirheestä myyjä joutuu vastuuseen siitä riippumatta, onko hän elinkeinonharjoittava vai kuluttaja.
Lautakunnan ratkaisu on erikoinen siinä mielessä, että se ei katsonut kuluttajan olleen tietoinen öljynkulutuksesta, vaikka säännöllisen käyttäjän on käytännössä pakko huomata suuri öljynkulutus, kun öljyä joutuu jatkuvasti lisäämään. Tästä huolimatta lautakunnan kanta oli, että kuluttajaa ei pidetty suuresta öljynkulutuksesta tietoisena. Jos kuluttajan oltaisi katsottu olleen tietoinen öljyn suuresta kulutuksesta, olisi kuluttaja ollut vastuussa viasta selkeän tiedonantovirheen perusteella.
Kohtuullisia odotuksia olennaisesti huonompi kunto synnyttää vastuun
Tavaran virheellisyyteen vaikuttaan siinä konkreettisesti olevan virheen ohella se, mitä ostaja on tavaralta voinut kohtuudella odottaa. Autokaupassa odotuksiin vaikuttavat auton hinta, ajetut kilometrit sekä siitä myyntitilanteessa annetut tiedot. Jos auton hinta on korkeampi kuin muiden vastaavien autojen, voi ostaja odottaa autolta vastaavasti muita verrokkeja parempaa kuntoa. Luonnollisesti autolla ajetut kilometrit ovat keskeisessä asemassa. Tapauksessa myydyllä autolla ei oltu ajettu sellaista määrää, että ostajalla olisi ollut aihetta odottaa auton kuluttavan öljyä – varsinkin kun otetaan huomioon kuluttajan autosta antamat tiedot ja vakuutus siitä, että auto ei syö öljyä tavanomaista enempää.
Tapauksessa kuluttajan vastuu auton virheestä perustettiin siihen, että auto oli olennaisesti huonommassa kunnossa kuin mitä ostaja siltä olisi olosuhteet huomioiden voinut odottaa. Toinen keskeinen seikka oli se, että korjauskustannukset olivat olleet huomattavat auton arvoon nähden. Näin oli siitä huolimatta, että auton maahantuoja oli osallistunut auton korjauskustannuksiin maksamalla 60 prosentin osuuden kuluista.
Vaikutuksen auton yleiskuntoon on oltava merkittävä
Lautakunnan antamassa tiedotteessa selostetaan, että auton odotettua huonomman kunnon on oltava merkittävä, jotta huonompaa kunto pidettäisiin oikeudellisena virheenä, joka velvoittaisi myyjän vastaamaan auton korjauskustannuksista. Kauppalain mukaisesti näyttövastuu auton virheellisyydestä on elinkeinonharjoittajalla eli ostajalla – tämä kanta tulee ilmi myös kuluttajariitalautakunnan tiedotteesta. Kuluttajansuojalakia sovellettaessa on näyttövelvollisuus päinvastainen ensimmäisen kuuden kuukauden ajan.
Mitä lautakunnan ratkaisusta voidaan päätellä koskien vastuuta vaihtoautosta?
Kuluttajariitalautakunnan lausunnosta voidaan johtaa kaksi kriteeriä, joista ainakin toisen täyttyessä kuluttaja voi joutua vastuuseen vaihdossa antamassaan autossa olevasta virheestä.
Ensinnäkin vastuu voi syntyä tiedonantovirheen perusteella. Edellä mainitulla tavalla tämä tarkoittaa sitä, että kuluttaja on ostajana antanut joko paikkansa pitämättömiä tietoja taikka jättänyt kertomatta jonkin autoa koskevan tiedon.
Toiseksi vastuu voi syntyä, jos auto on ollut huomattavasti huonommassa kunnossa kuin mitä elinkeinonharjoittaja on voinut odottaa ja huono kunto on merkittävästi vaikuttanut auton arvoon. Kauppalain periaatteiden mukaisesti elinkeinonharjoittajan on näytettävä toteen, että autossa on vika ja se oli autossa jo myyntihetkellä. Kauppalaki asettaa elinkeinonharjoittajalle myös tavallista tiukemman tarkastusvelvollisuuden. Autossa olevan vian on siten oltava merkittävä sekä vaikeasti havaittavissa, jolloin sitä ei ole voinut löytää auton ennakkotarkastuksessa.
Käytännössä kuluttajan vastuu syntyy yleisimmin tiedonantovirheen perusteella ja toisen kohdan synnyttämä vastuu toteutuu vain harvoin. Pääsääntöisesti virheet, jotka täyttävät toisen kohdan kriteerit olennaisesti huonommasta kunnosta, löytyvät ennakkotarkastuksen yhteydessä tai niiden pitäisi tulla ilmi säännöllisen käytön yhteydessä. Kuluttajan vastuu vaihtoautossa olevasta virheestä ei siis yleisesti synny muutoin kuin suoranaisen vilpin seurauksena tiedonantovirheen perusteella. Ylempänä avatusta kuluttajariitalautakunnan ratkaisusta huolimatta on kuluttajan vastuun realisoituminen muutoin kuin tiedonantovirheen perusteella harvinaista.
Mikäli tarvitset oikeudellista apua autokauppaan liittyvissä asioissa, otathan yhteyttä asiantunteviin lakimiehiimme!