Rikkinäiset tuulilasit nousevat puheen aiheeksi käytännössä kahdessa tilanteessa: tuulilasi hajoaa ennenaikaisesti mahdollisen valmistus- tai asennusvirheen vuoksi; tai autossa pitäisi luovutushetkellä olla virheetön tuulilasi, mutta siinä ei ole. Ensimmäistä kohtaa käsittelimme jo aiemmassa kirjoituksessa. Tässä kirjoituksessa pureudutaan tuulilaseja koskeviin tiedonantovirheisiin kuluttajariitalautakunnan ratkaisua apuna käyttäen.
Milloin autoa voidaan pitää lain mukaan virheellisenä?
Lähtökohtana auton virheellisyyden arvioinnissa on sopimuksenmukaisuus – auton on vastattava kunnoltaan ja ominaisuuksiltaan sitä, mitä voidaan katsoa sovitun kauppaa tehtäessä. Tätä pääsääntöä sovelletaan kuitenkin vain harvoin autokauppoihin, sillä kaupan osapuolet sopivat vain ani harvoin auton ominaisuuksista yksityiskohtaisesti kauppasopimuksessa. Kun sovitusta ei ole mitään kirjallista näyttöä, on todella vaikeaa näyttää toteen sitä, mitä on sovittu. Tällöin useimmissa tapauksissa turvaudutaan kuluttajansuojalain säännökseen kuluttajan perustelluista odotuksista. Tämän säännöksen mukaan auton tulee:
vastata kestävyydeltään ja muuten sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen auton kaupassa perusteltua aihetta olettaa.
Näihin perusteltuihin odotuksiin vaikuttaa muun muassa autosta maksettu hinta, autolla ajetut kilometrit, sen ikä sekä myyjän siitä antamat tiedot. Kuluttaja voi luonnollisesti odottaa autolta sitä parempaa kuntoa, mitä enemmän auto on maksanut vastaaviin autoihin verrattuna – korkealla hinnalla on yleensä jokin syy. Vähemmän ajetulta autolta voi myös luonnollisesti odottaa parempaa kuntoa kuin paljon ajetulta autolta. Uuden auton kuluttaja voi odottaa toimivan käytännössä moitteettomasti jo pidemmän aikaa.
Autossa voi olla lain tarkoittama virhe myös niin sanotun tiedonantovirheen perusteella
Autossa voi olla virhe myös siksi, että se ei vastaa siitä annettuja tietoja – jos autosta on annettu virheellisiä tietoja tai myyjä on jättänyt antamatta jonkin merkityksellisen tiedon autosta, on pääsääntöisesti kyseessä tiedonantovirhe. Kuluttajansuojalain mukaan:
Tavarassa on myös virhe, jos se ei vastaa niitä tietoja tavaran ominaisuuksista tai käytöstä, jotka myyjä tai joku muu aikaisemmassa myyntiportaassa tai myyjän lukuun on antanut tavaraa markkinoitaessa tai muuten ennen kaupantekoa.
Autossa on siis virhe, jos se ei vastaa myyjätahon siitä antamia tietoja. Toisaalta tiedonantovirhe voi syntyä myös silloin, kun myyjä ei ole kertonut ostajalle jostakin auton ominaisuudesta tai muusta seikasta, jolla voidaan katsoa olevan merkitystä kaupan syntymiseen – myyjällä on siten tiedonantovelvollisuus. Hänen on kerrottava ostajalle sellaisista seikoista, joista hänen voidaan katsoa olleen selvillä.
Tiettyjen olosuhteiden vallitessa myyjä voi vapautua virhevastuustaan, vaikka hän olisikin antanut paikkansa pitämättömiä tietoja autosta tai jättänyt antamatta oikeita tietoja auton kunnosta tai jostakin sen ominaisuudesta. Ensinnäkin myyjä voi vapautua vastuusta, jos hän kykenee osoittamaan, että hän ei ollut eikä hänen pitänytkään olla selvillä annetuista tiedoista – tämä koskee lähinnä tapauksia, joissa joku muu myyjän puoleinen taho kuin myyjä itse on antanut jonkin lupauksen autoa koskien. Toiseksi myyjä ei vastaa virheestä, jos hän osoittaa, että annetut virheelliset tiedot eivät ole voineet vaikuttaa kauppaan. Tällä tarkoitetaan sitä, että ostaja olisi tehnyt saman ostopäätöksen, vaikka hänellä olisi ollut käytettävissään kaikki oikeat tiedot. Jos ostaja taas ei olisi suostunut samaan kauppaan, vaan olisi suostunut tekemään kaupat ainoastaan alhaisemmasta hinnasta, katsotaan virheellisten tietojen vaikuttaneen kaupan syntymiseen. Kolmanneksi myyjä vapautuu vastuusta, jos hän ajoissa ja selkeällä tavalla oikaisee aiemmin annetut virheelliset tiedot.
Kuluttajariitalautakunnan kanta
Tässä kuluttajariitalautakunnan ratkaisemassa tapauksessa oli kyse käytetyn auton kaupasta, jonka tuulilasin kuluttaja havaitsi olevan rikkonainen kaupantekoa seuraavana päivänä. Auton tuulilasi oli ollut hajalla jo ennen kaupantekoa, eikä sitä ollut vaihdettu, kuten ostaja oli odottanut. Autoliikkeen omissa papereissa ja tulotarkastusraportissa auton tietoihin oli merkitty tuulilasin kohdalle ”vaihto”. Myyjäliikkeen mukaan kauppaa tehtäessä ei oltu sovittu tuulilasin vaihdosta, ja kuluttajalla oli ollut mahdollisuus tutustua autoon ennen ostopäätöksen tekemistä. Myyjän mukaan, kun kyse ei ollut uudesta vaan paljon ajetusta autosta, oli tuulilasi myös auton ajomäärään nähden normaalissa kunnossa.
Lautakunnan kannan mukaan autossa ei ollut lain tarkoittamaa virhettä. Tämä lautakunta perusteli sillä, että auton tulotarkastusraportti on ainoastaan liikkeen oma arvio siitä, mitä autolle tulisi tehdä sen saapuessa liikkeeseen. Raportti ei siten ole osa auton mainontaa tai muutenkaan muodostu osaksi auton kauppaa. Tuulilasin kunto ei myöskään ollut niin heikko, että se olisi ollut liikenneturvallisuuslain vastainen. Tämän lisäksi auton kunto ei poikennut tavanomaisesti – 4 vuotta vanhoissa ja 120 000 kilometriä ajetuissa autoissa ei ole epätavallista, että tuulilasissa on säröjä.
Näin ollen se, että autoliikkeen omassa kirjanpidossa on merkitty jotakin autoa koskevia tietoja tai muita merkintöjä ei vaikuta siihen, mitä auton kunnolta voidaan odottaa. On kuitenkin täysin eri asia, jos autoliike on erikseen sanonut ostajalle tai muutoin ilmaissut mainonnassaan, että auton tuulilasi vaihdetaan ennen auton toimittamista ostajalle. Tällaisissa tilanteissa ostaja voisi vaatia myyjää korjaamaan auton tuulilasin, jos sitä ei ole vaihdettu. Väärinkäsitysten ehkäisemiseksi onkin parasta kysyä ja sopia auton tuulilasin vaihdosta erikseen myyjän kanssa – tällöin vältytään mahdollisilta riidoilta ja kummallakin kaupan osapuolella on sama käsitys kaupan kohteesta.
Mikäli tarvitsette oikeudellista apua autokauppoihin liittyen, otattehan yhteyttä ammattitaitoisiin lakimiehiimme!