Täytyykö autojen myymisestä saaduista voitoista maksaa veroa? Entä milloin toiminnan voidaan katsoa kuuluvan arvolisäverotuksen piiriin?
Yksityishenkilöiden välinen autojen kauppa on vilkasta ja myös autojen ”flippaaminen” on yleistynyt. Tällöin etsitään korjauksen tarpeessa olevia autoja, jotka korjataan itse ja myydään nopeasti tämän jälkeen voittojen toivossa. Autojen myyntien verotuksellisesta luonteesta liikkuu erittäin paljon mielipiteitä ja kantoja. Varsinkin erilaisilla keskustelupalstoilla liikkuu todella useita paikoin räikeästikin virheellisiä näkökulmia. Tässä kirjoituksessa käsitellään autojen myymisen verotusta verohallinnon ohjeen sekä erään hovioikeuden antaman ratkaisun pohjalta.
Myin autoni voitolla, tarvitseeko minun maksaa saamastani voitosta luovutusvoittoveroa
Auto on lain silmissä irtainta omaisuutta. Autojen kauppaa koskevat yleisesti samat oikeussäännöt kuin vaikkapa hiustenkuivaimen kauppaa – toki autojen kaupassa on omat ominaispiirteensä ja lakia tulkitaan autokaupan näkökulmasta. Pääsääntö tavaroiden kaupassa on, että kaupasta saadusta voitosta on maksettava luovutusvoittoveroa, mikäli kauppahinta ylittää 1 000 euroa. Lain mukaan yksityishenkilö voi myydä oman perheensä käytössä olleita tavanomaisia tavaroita verovapaasti aina 5 000 euron vuotuiseen tuottoon asti. Tavanomaista koti-irtaimistoa voi siten myydä verovapaasti esimerkiksi kirpputoreilla, kunhan vuotuiset myyntivoitot eivät ylitä 5 000 euroa.
Yksi yleisistä harhaluuloista on se, että autojen katsottaisiin verotuksessa kuuluvan tavanomaiseen koti-irtaimistoon. Näin ei asia kuitenkaan ole, vaan autoista saadut myyntivoitot ovat veronalaista tuloa, kun kauppahinta ylittää 1 000 euron rajan.
Luovutusvoittoa laskettaessa vähennetään autosta saadusta kauppahinnasta ensinnä sen hankintamenot, eli siitä maksettu hinta ja kaupanteosta aiheutuneet kustannukset, sekä myyntikulut. Myyntihinnasta voidaan vähentää myös autosta kauppahinnan lisäksi mahdollisesti maksetut autoverot. Jos myyntihinta ylittää autosta maksetun hinnan ja muut vähennettävät kulut, on tämä erotus verotettavaa tuloa. Myytäessä vanhoja arvoautoja, voi hankintameno-olettaman käyttäminen olla järkevää. Hankintameno-olettamaa voidaan käyttää yksityishenkilön myyntivoittoja laskettaessa. Tällöin hankintamenoksi ei oteta autosta todellisuudessa maksettua hintaa ja muita vähennyksiä, vaan hankintamenoksi lasketaan 20 %:ia (tai 40 %:ia, jos myyjä on omistanut auton yhtäjaksoisesti vähintään kymmenen vuotta) myyntihinnasta. Tämä voi olla edullisin vaihtoehto auton hankintamenon ollessa todella alhainen tai kun auton arvo on noussut omistusaikana huomattavasti.
Arvolisäverojen maksamista välttänyt yksityishenkilöt tuomittiin lievästä veropetoksesta
Vaasan hovioikeus antoi 2018 ratkaisun, jossa se otti kantaa siihen, milloin yksityishenkilön harjoittamaa autokauppaa voidaan pitää arvolisäveron alaisena liiketoimintana. Tapauksessa yksityishenkilö oli myynyt vuoden aikana useita autoja sekä muita ajoneuvoja. Yksityishenkilö oli kertonut myyneensä autoja maksaakseen laskunsa. Auton vaihtaminen vaikka viikon välein ei lain mukaan ole millään tavalla kiellettyä – tämän tekeminen ansaintatarkoituksessa kuitenkin on, ellei toimintaa harjoiteta toiminimen tai muun yritysrakenteen kautta.
Arvonlisäverolain esitöiden mukaan liiketoiminnan muodossa tapahtuvana pidettäisiin ansiotarkoituksessa tapahtuvaa, jatkuvaa, ulospäin suuntautuvaa ja itsenäistä toimintaa, johon sisältyy tavanomainen yrittäjäriski. Ratkaisevaa arvioinnin kannalta on taloudellisen hyödyn tavoittelu – autoja myydään siten ansiotarkoituksessa. Harkinnassa ei usein ole mitään yksittäistä sääntöä siitä, että toiminta tulkittaisiin automaattisesti arvolisäveron alaiseksi, kun tietty määrä autokauppoja toteutuu vuoden aikana tai jokin tietty määrä ylittyisi toiminnasta saaduissa voitoissa. Nämä seikat toisaalta vaikuttavat harkintaan, mutta eivät yksinään määrää arvioinnin tulosta, ellei kyse ole todella suurista kauppojen määristä tai saaduista voitoista.
Tapauksessa autojen myyjällä ei ollut ollut muita tuloja autojen kaupasta saatujen myyntivoittojen ohella, joten autojen kauppoja katsottiin tehdyn ansaintatarkoituksessa – myyjä oli myös myöntänyt myyneensä autoja laskuja maksaakseen. Näillä perusteilla hovioikeus tuomitsi autojen myyjän lievästä veropetoksesta sakkoihin ja määräsi vältetyt arvolisäverot maksettavaksi
Ansaintatarkoituksen määrittämiseen vaikuttavat siten useat asiat yhdessä. Arvioinnissa on otettava huomioon myyjän muut mahdolliset tulot, autokauppojen määrä ja kaupoista saadut voitot. Näiden seikkojen perusteella pyritään tekemään kokonaisratkaisu, joka vastaa parhaalla mahdollisella tavalla tilanteen luonnetta.
Miten verotus toimii käytännössä?
Lain ja verohallinnon ohjeiden asettamat säännöt autojen myynnin verottamiselle ovat varsin selkeät. Todellisuudessa varsinkaan yksittäisistä autokaupoista saadut pienemmät myyntivoitot eivät usein tule verohallinnon tietoon myyjien laiminlyödessä ilmoituksen tekemisen saamistaan myyntivoitoista. Myös verohallinnon resurssit kauppojen valvomiseen ovat rajalliset. Resursseja keskitetään suurempiin tapauksiin, joissa toiminnassa alkaa olemaan ansaintarkoituksen ja elinkeinontoiminnan piirteitä. Tästä huolimatta asettaa laki selvät säännöt myyntivoittojen ilmoittamiselle, ja ilmoituksen tekemisen laiminlyöminen voi täyttää lievän veropetoksen tunnusmerkistön.
Lopuksi on aiheellista mainita siitä, että vaikka luovutusvoitot on veron alaisia, ei auton myynnistä aiheutuneita tappioita voi vähentää yksityishenkilön verotuksessa.
Mikäli tarvitset oikeudellista apua autokauppaan liittyen, otathan yhteyttä asiantunteviin lakimiehiimme!