Etsi
  • Henrik Pirhonen

Auton käyttöikä eli elinkaarimalli. Loppuuko auton käyttöikä 200 000 kilometrin jälkeen vai ei?


Kuten kaikki tietävät ja ymmärtävät, on autoilla tietty kestoikä/käyttöikä, joka vaihtelee monien seikkojen mukaan. Paljon on kiinni siitä, miten autoa on huollettu ja miten siitä on muuten pidetty huolta. Lisäksi tietyt osat ovat kuluvia osia ja tietyt osat kuluvat nopeammin kuin toiset.


Kun auto hajoaa, autoliike usein vetoaa siihen, että auto on jo käyttöikänsä päässä. Sen perusteella myyjäliike ei ota vastuuta korjauksesta, ja jos ottaa, tulee ostajan osallistua kuluihin tietyllä määrällä. Tämä yleensä lasketaan sitä kautta, kuinka paljon auto ”paranee” korjauksen myötä eli käytännössä, kuinka paljon pidempään autolla voi ajaa. Tämä on toki parhaimmassakin tapauksessa teoreettinen.


Eri osille esitetään olevan tietty kestoikä, joka voi vaihdella vuosien tai ajettujen kilometrien mukaan. Tavanomaisesti autoliike esittää, että moottori, turbo tai vaihdelaatikko kestää elinkaarimallin mukaan esimerkiksi 150 000 kilometriä, ja jos autolla on ajettu 200 000 kilometriä, ei myyjällä ole korvausvastuuta.


Elinkaarimalli on ilmeisesti lähtöisin kuluttajariitalautakunnan päätöksistä. Päätöksissä on otettu kantaa siihen, kuinka kauan tiettyjen osien tulee kestää, kunnes ne saavuttavat käyttöikänsä. Tämä ajattelumalli ei perustu suoraan lakiin, mutta saa toki tietynlaisen oikeutuksen laista.


Lähtökohta kaikessa kaupassa on se, että ostajan perusteltu odotus on merkitsevin seikka, kun harkitaan, onko autossa tai muussa esineessä virhe vai ei. Jos ostaa 500 eurolla 400 000 kilometriä ajetun auton, jossa ei ole tehty huoltoja viimeiseen kymmeneen vuoteen, ei ostaja voi myöskään olettaa ostavansa auton, joka on täysin kunnossa. Jos ostaja ostaa auton, joka on markkinahinnaltaan normaali, se maksaa 30 000 euroa, mutta on ajettu 150 000 kilometriä, voi ostaja perustellusti olettaa, että autolla voi ajaa vielä pitkään ja paljon kilometrejä.


Onko elinkaarimalli perusteltu?


Autoriita on aina tapauskohtainen tilanne, sillä aina on kyse eri hintaisista, merkkisistä ja ajetuista autoista. Lisäksi riitaan vaikuttaa se, onko auto ollut halpa, normaali vai kallis suhteessa markkinahintaan.


Elinkaarimalli on yksi vaikeimmista seikoista, kun autoriidoista neuvotellaan, sillä myyjäliikkeet eivät pääsääntöisesti käytä lakimiehiä apuna vaan hoitavat neuvottelut itse. Autoliikkeille on iskostunut ajatus elinkaarimallista, joka ei perustu suoraan lakiin tai mihinkään muuhun sitovaan oikeusohjeeseen.


Näin ollen, päädytään yleensä tiettyyn neuvotteluratkaisuun, jossa ostaja ottaa osaa kuluihin tietyssä suhteessa korjauskuluihin. Koska asiasta ei ole esimerkiksi korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöä, on asia jossain määrin oikeudellisesti epäselvä, jolloin myöskään takeita, miten asia päättyy tuomioistuimessa ei lakimies voi antaa.


Kun harkitaan elinkaarimallia ja ostajan osallistumista kuluihin, on suuressa roolissa perusteltujen odotusten osalta se, miten autoa on markkinoitu ostajalle. Jos auto on kehuttu paljon myynti-ilmoituksessa, tukee se pääsääntöisesti sitä, että ostajalla on oikeus odottaa autolta enemmän. Jos taas myynti-ilmoituksessa on tuotu esiin auton vikoja tai perusteita, miksi autossa saattaisi olla ongelmia, on ostajan perusteltu odotus matalampi, jolloin ostajan tuleekin odottaa, että autossa voi ilmetä vikoja.


Oma näkemyksin on, että elinkaarimalli on perustelu tiettyyn pisteeseen saakka, mutta samaan aikaan siihen vedotaan väärin, eikä ostajalla ole perustapauksessa velvollisuutta ottaa osaa korjauskustannuksiin. Kuitenkin jokainen tapaus on aina erilainen, eikä ole mahdollista vetää tarkempia yleisiä sääntöjä siitä, milloin elinkaarimallia voidaan soveltaa ja milloin ei.


Auto hajoaa heti oston jälkeen


Hyvin tavanomaista on, että auto hajoaa tai jokin osa hajoaa heti oston jälkeen. Tämä on erityisen ongelmallista elinkaarimallin osalta. Jos autosta hajoaa vaihdelaatikko 300 kilometriä oston jälkeen, on toki selvää, että virhe on ollut autossa jo ostohetkellä (mikäli ei voida osoittaa, että kyseessä on ollut käyttövirhe ostajan toimesta). Tällöin herää aina kysymys siitä, onko autoliike/myyjä tiennyt, että autossa on virhe ja silti myynyt sen, koska tietää, että reklamaatiotilanteessa saadaan ostaja osallistumaan kuluihin elinkaarimallia soveltamalla. Mikäli tästä on näyttöä, että myyjä tiesi asiasta, on se todennäköisesti petos.


Tällaisessa tapauksessa elinkaarimallin soveltaminen on mielestäni täysin väärä tapa, sillä myyjällähän ei ole mitään intressiä korjata autoa ennen sen myyntiä, koska tällöin korjauskustannus on täysin myyjän harteilla. Mikäli auto myydään ja se hajoaa pian oston jälkeen, voidaan elinkaarimallia soveltamalla saada osa korjauskuluista ”takaisin” ostajalta, ja kate on tällöin parempi.


Näissä tapauksissa oma näkemykseni on, että kauppa tulee joko purkaa tai myyjän tulee maksaa korjaus kokonaan. Poikkeus tähän on lähinnä se, että auto on myyty tietyin varauksin sen kunnosta, se on todella paljon ajettu tai sen hinta on erittäin halpa suhteessa markkinahintaan.



26 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki