Etsi
  • Henrik Pirhonen

Entä jos myyjä ei ole oikeutettu myymään autoa? Ostajan selonottovelvollisuus



Voisi kuvitella, että oikein tehty sopimus auton kaupasta olisi aina sitova ja kukaan ei voisi horjuttaa ostajan saamaa omistusoikeutta autoon. Asia tulee kuitenkin huomattavasti monimutkaisemmaksi, kun auton myyjällä ei jostakin syystä olekaan oikeutta myydä autoa. Tämä johtuu yleisimmin siitä, että myyjä ei todellisuudessa omista autoa. Tässä kirjoituksessa käsitellään ostajan selonottovelvollisuutta myyjän oikeudesta myydä autoa taannoisen hovioikeuden ratkaisun perusteella.


Milloin myyjällä ei ole oikeutta auton myymiseen?


Oikeus tavaran myymiseen on ainoastaan sen omistusoikeuden haltijalla tai sillä, jonka omistusoikeuden haltija on valtuuttanut tavaran myymiseen. Erityisissä tapauksissa myös esimerkiksi konkurssipesän taikka kuolinpesän hoitaja voi myydä pesään kuuluvaa omaisuutta. Se, että myyjällä ei ole oikeutta myydä tavara riippuu käytännössä joko siitä, että myyjä ei todellisuudessa omista tavaraa tai hän on menettänyt oikeutensa määrätä tavarasta. On luonnollista, että et voi luvatta myydä jonkun toisen omistamaa autoa.


Omistusoikeus voi puuttua luonnollisesti siksi, että myyjä ei ole koskaan omistanut kyseistä autoa tai siksi, että myyjän aiempaan saantoa, jolla hänen olisi kuulunut saada auton omistusoikeus, rasittaa jokin pätemättömyysperuste. Tällainen tilanne on kyseessä esimerkiksi silloin, kun auton myyjä on saanut auton omistusoikeuden petoksella tehdyllä kaupalla. Myyjän oikeus tavaran myymiseen voi liittyä myös edelliseen kauppasopimukseen liitettyyn luovutuskieltoon. Kauppasopimuksessa on mahdollista rajoittaa myyjän oikeutta myydä tai muulla tavoin luovuttaa tavaraa edelleen. Näitä sopimuksia pidetään lähtökohtaisesti kaupan osapuolia sitovina. Sen sijaan on jäänyt avoimeksi kysymykseksi, voidaanko tämän kiellon katsoa sitovan myös edelleen luovutuksen saajaa, vai voivatko he saada sivullissuojaa. Kyseessä voi olla myös niin sanottu kaksoisluovutus, jossa auton myyjällä on periaatteessa ollut täysi omistusoikeus autoon, mutta hän on myynyt saman auton kahdelle eri henkilölle.


Kuka saa pitää auton?


Kun auto on oikeudetta luovutettu kolmannelle tai sama auto on kahteen kertaan luovutettu eri henkilöille, on kyse kahden eri oikeuden kollisiosta. Auton alkuperäisellä omistajalla on oikeus autoon, kun ensimmäinen luovutus on esimerkiksi petoksen perusteella pätemätön, mutta toisaalta myös auton ostaneella kolmannella voi olla omistusoikeus autoon, kun kaupassa ei muodollisesti ole ollut mitään väärää. Tällaisiin tapauksiin sovelletaan vuodelta 1734 peräisin olevaa kauppakaarta, jonka mukaan:


Jos joku luovuttaa tai panttaa lainaksi saadun irtaimen esineen omistajan luvatta, omistaja saa esineensä takaisin lunastuksetta, jos luovutuksensaajassa ”havaitaan vilppiä”. Muutoin omistajan on maksettava lunastusta, mikäli hän haluaa esineen takaisin.


Säännökset ovat yhä voimassa alkuperäisessä muodossaan, ja muodostavat pääsäännön irtaimeen esineeseen kohdistuvien oikeuksien kollisioiden ratkaisemisesta. Tämä säännös soveltuu siis tapauksiin, joissa esineen omistaja on omasta tahdostaan antanut tavaran lainaan toiselle, joka päättää myydä asian. Tapauksiin, joissa alkuperäinen omistaja ei ole omasta tahdostaan luopunut tavarasta, sovelletaan hieman eri oikeussääntöjä, mutta seuraukset ovat pääsääntöisesti samat.


Ratkaisevaa on siis se, ”havaitaanko luovutuksensaajassa vilppiä”. Tällä puolestaan tarkoitetaan tämän tietoisuutta siitä, että tavaran myyjällä ei todellisuudessa ole oikeutta myydä tavaraa.


Luovutuksensaaja voi siis saada tietyissä tilanteissa niin sanottua saantosuojaa, joka suojaa ostajaa alkuperäiseltä omistajalta, ja luovutuksensaaja voi pitää esineen. Saadakseen saantosuojaa, on neljän edellytyksen täytyttävä:


1. Oikeudettoman myyjän on esiinnyttävä auton omistajana.


2. Myyjällä on auton hallinta – tämä luo omistusolettaman, johon ostaja voi uskoa.


3. Luovutuksensaajan on oltava perustellussa vilpittömässä mielessä – hän ei siis tiedä, eikä hänen pitäisikään tietää siitä, että auton myyjä ei todellisuudessa ole oikeutettu auton myymiseen puuttuvan oikeuden vuoksi.


4. Luovutuksensaajan on saatava ostamansa auto haltuunsa – luovutuksensaajan on oltava perustellussa vilpittömässä mielessä vielä sillä hetkellä, kun hän saa ostamansa auton haltuunsa.


Vaikka ostaja saisikin saantosuojaa, voi alkuperäinen omistaja lunastaa auton takaisin itselleen. Saantosuoja ei siis takaa täydellistä suojaa alkuperäistä omistajaa vastaan, vaan ainoastaan turvaa ostajan oikeuden autosta suoritettavaan lunastussummaan. Jos alkuperäinen omistaja ei halua maksaa autosta lunastusta, saa auton ostaja pitää auton itsellään.


Mistä hovioikeuden ratkaisemassa tapauksessa oli kyse?


Hovioikeuden ratkaisussa oli kyse kahdesta perättäisestä kaupasta, joista ensimmäinen oli petoksen vuoksi pätemätön. Tuomioistuimen tuli ratkaista, voidaanko jälkimmäisen kaupan ostaja (myöhemmin A) vahvistaa auton ostajaksi, vaikka tätä edeltänyt kauppa onkin ollut pätemätön. A oli siis ostanut autonsa B:ltä, joka puolestaan oli ostanut auton petoksen avulla C:ltä.


Ensimmäinen kauppa oli pätemätön petoksen vuoksi siitä syystä, että auton ostaneella B:llä ei ollut tarkoitustakaan maksaa kauppahintaa auton myyneelle C:lle. Hän oli kuitenkin saanut kirjattua oman omistusoikeutensa traficomin palveluun ja saanut haltuunsa rekisteriotteen toisen osan, johon hänet oli kirjattu omistajaksi.


Tuomioistuimen mukaan A:n saanto B:ltä oli pätevä ja hän saisi saantosuojaa C:tä vastaan, mikäli hänen voidaan katsoa olleen kauppaa tehtäessä perustellussa vilpittömässä mielessä. Vilpittömällä mielellä viitataan edellä mainitulla tavalla siihen, että ostaja ei ole tiennyt aiemmasta petoksesta, eikä hänen olisikaan pitänyt tietää siitä. Ei siis riitä, että hän ei tiennyt asiasta, vaan tämän lisäksi edellytetään tietyn asteista selonottoa siitä, onko myyjällä todella oikeus myydä autoa.


Minkä asteista selonottovelvollisuutta ostajalta voidaan edellyttää ollakseen perustellussa vilpittömässä mielessä?


Jälkimmäisen kaupan ostajana toiminut ja saantosuojaa hakeva A oli autoja elinkeinotoiminnassa myyvä ammatinharjoittaja, joten häneltä voitiin edellyttää vielä suurempaa tarkkuutta ja selonottoa kuin mitä esimerkiksi kuluttajalta voitaisiin samassa tilanteessa edellyttää. Auton myyjä B oli esittänyt kaupantekotilanteessa rekisteröintitodistuksen, johon hänet oli merkitty omistajaksi. Tämän lisäksi A oli tarkistuttanut tiedot auton sen hetkisestä omistajasta Trafin palvelusta. Kaikki tiedot vastasivat B:n esittämää selvitystä.


Selonottovelvollisuuteen vaikuttaa monien asioiden summa. Mikäli auton myyjä toimii epäilyttävästi tai kauppaan liittyy muuta hälyttävää, on selonottovelvollisuus suurempi ja ostajalta vaaditaan tarkkaavaisempaa toimintaa. Esimerkiksi erityisen halpa myyntihinta tai ristiriitaiset kertomukset tavaran myymisen syistä voivat aiheuttaa laajemman selonottovelvollisuuden.


Miten hovioikeus ratkaisi auton saantosuojaa koskevan kysymyksen?


Kun B ei ollut toiminut millään tavalla epäilyttävästi, kauppahinta ei ollut huomattavan alhainen ja hänen antamasta todisteet viittasivat auton omistajuuteen, voitiin A:n katsoa täyttäneen selonottovelvollisuutensa. Hän oli paitsi tarkistanut myyjän hallussa olevat asiakirjat, myös tarkistanut myyjän omistusoikeuden rekisteriviranomaiselta. A:lla ei siis ollut syytä epäillä kaupan laillisuutta. Näillä perustein tuomioistuin vahvisti A:n auton omistajaksi ja myönsi tälle saantosuojaa auton alkuperäistä omistajaa vastaan.


Mikäli tarvitsette oikeudellista apua autokauppaan liittyvissä asioissa, otattehan yhteyttä asiantunteviin lakimiehiimme!

37 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki