Etsi
  • Henrik Pirhonen

Mitä lakia sovelletaan, kun autokaupassa on ongelmia?


Lähdettäessä ratkaisemaan oikeudellista riitaa, on ensimmäisenä ratkaistava kysymys siitä, mitä lakia ja oikeussääntöjä tapaukseen on mahdollista soveltaa. Näin saadaan selville tapaukseen soveltuvat pelisäännöt, ja voidaan lähteä pohtimaan oikeaa ratkaisua ja omaa kantaa puoltavia argumentteja.


Autokauppa on puhtaasti oikeudellisesta näkökulmasta irtaimen esineen kauppaa – autoa pidetään siis esineenä ja siihen sovelletaan samoja oikeussääntöjä kuin esimerkiksi hiustenkuivaajan kauppaan. Tämän lisäksi autokauppaan on syntynyt omia ratkaisukaavoja sekä tulkintoja, jotka ovat vakiintuneet pitkän ajan kuluessa oikeuskäytännössä. Nämä ohjaavat riidan ratkaisijaa monimutkaisissa ja kiperissä tapauksissa, joissa pelkät lain säännökset eivät tuo tapaukseen selkeää ratkaisua.


Erilaisia autokauppoja


Autokauppoja on monenlaisia. Kaupan osapuolet vaihtelevat ja kauppoja tehdään usein myös välittäjän avulla. Kauppoja voidaan tehdä osapuolten ollessa läsnä tai etäyhteyksiä apuna käyttäen. Riippuen siitä, keitä kaupan osapuolet ovat, ja miten kauppa päädytään lopulta solmimaan, sovelletaan tapaukseen eri lakeja ja saman lain sisällä eri oikeussääntöjä.


Kuluttajakauppa

Tilannetta, jossa autoja osana elinkeinotoimintaa myyvä ammatinharjoittaja myy auton kuluttajalle tämän yksityiseen käyttöön, kutsutaan kuluttajakaupaksi. Tähän määritelmään liittyy muutamia termejä, jotka on syytä avata tarkan soveltamisrajan selvittämiseksi. Elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan henkilöä, joka myy kulutushyödykkeitä, tässä tapauksessa autoja, taloudellista vastiketta vastaan. Helpoin esimerkki tällaisesta elinkeinonharjoittajasta on autokauppa, mutta tietyissä tapauksissa myös yksityishenkilö voidaan rinnastaa elinkeinonharjoittajaksi, jos hän myy useita autoja vuodessa ja hänen katsotaan harjoittavan tätä toimintaa ammattimaisesti. Kuluttajalla puolestaan tarkoitetaan tavallista yksityishenkilöä, joka ei osta autoa ammatinharjoittamiseen – autoa on siten käytettävä pääsääntöisesti henkilön yksityiselämään. Jos autoa käytetään yli puolet ajasta ammatinharjoittamiseen, ei ostajan katsota olevan kuluttaja. Näin ollen myös yrittäjä voi olla kuluttaja, kunhan hän ei käytä autoa pääsääntöisesti omaan elinkeinotoimintaan.


Muu autokauppa

Tilannetta, jossa kuluttaja ostaa auton autoliikkeestä, kutsutaan edellä kuvatulla tavalla kuluttajakaupaksi. Muilla tilanteilla ei ole omia nimityksiään, ja ne putoavat samaan kategoriaan. Tällaisia tilanteita ovat kaupat, joissa myyjänä on yksityishenkilö ja/tai ostajana on elinkeinonharjoittaja. Käytännön esimerkkejä ovat yksityishenkilöiden väliset kaupat sekä vaihtoauton antaminen autoliikkeelle uuden ostamisen yhteydessä. Näihin kauppoihin sovelletaan eri lakia kuin kuluttajakauppaan – tästä lisää myöhemmin.


Välittäjän rooli

Jotta jako ei olisi aivan liian selkeä, on syytä tarkastella vielä välittäjän asemaa autokaupassa. Olemme kirjoittaneet tästä aiheesta myös muita kokonaisia artikkeleita. Oikein hoidettuna, ei välittäjän mukana olo vaikuta kaupan oikeudelliseen arviointiin. Tällöin tilannetta, jossa myyjä ja ostaja ovat molemmat yksityishenkilöitä, pidetään edelleen yksityisten välisenä kauppana. Ongelmia herää silloin, kun välittäjän roolia ei ole tehty ostajalle riittävällä tavalla selväksi, vaan ostaja on luullut ostavansa auton välittäjältä, joka on usein autoliike. Tällöin ostaja on kuvitellut kaupan olevan kuluttajakauppaa, johon soveltuvat eri oikeussäännöt kuin yksityisten väliseen kauppaan. Näissä tilanteissa on mahdollista, että välittäjää pidetäänkin auton myyjänä, jolloin myös välittäjä joutuu vastaamaan autossa mahdollisesti ilmenevistä virheistä. Oikein hoidettuna ei välittäjällä ole vastuuta auton virheistä, ja virhetilanteet ratkaistaan puhtaasti myyjän ja ostajan välillä?


Mitä lakia sovelletaan kuhunkin kauppaan?


Kaksi autokauppoihin soveltuvaa lakia ovat kauppalaki sekä kuluttajansuojalaki. Kauppalaki on irtaimen kauppaan soveltuva yleislaki, jota sovelletaan aina irtaimen kauppaan, ellei sopimuksessa ole muuta sovittu tai ellei tapaukseen sovi jokin niin sanottu erityislaki – autokauppojen kontekstissa kuluttajansuojalaki.


Kauppalaki soveltuu edellä mainittuun kaikkeen muuhun autokauppaan. Näitä olivat tilanteet, joissa myyjänä on yksityishenkilö tai ostajana on elinkeinonharjoittaja, joka ostaa auton käytettäväksi tähän elinkeinotoimintaan. Kuluttajansuojalaki soveltuu puolestaan edellä kuvattuun kuluttajakauppaan.


Asian havainnollistamiseksi sopii esimerkki, jossa yksityishenkilö vaihtaa autonsa uuteen autoon autoliikkeessä. Vaikka asian voisi helposti mieltää kirjaimellisesti autojen ”vaihdoksi”, on asiassa oikeudellisesti kyse kahdesta erillisestä kaupasta. Toisessa myyjänä on autoliike ja ostajana kuluttaja, ja toisessa luonnollisesti osapuolet ovat toisin päin. Näin ollen toiseen kauppaan sovelletaan kuluttajansuojalakia ja toiseen sovelletaankin kauppalakia.


Soveltuvan lain merkitys


Nämä kaksi lakia, kauppalaki ja kuluttajansuojalaki, ovat autokauppaa koskevilta pykäliltään pitkälti toisiaan vastaavat. Vaikka lakien taustalla vaikuttavat periaatteet vastaavat toisiaan, tarjoaa kuluttajansuojalaki ostajalle vahvempaa suojaa kuin kauppalaki. Tämä johtuu siitä, että kuluttajansuojalaissa arvioinnin lähtökohtana on ajatus siitä, että myyjä on vahvempi osapuoli kuin ostaja – tämän vuoksi ostajaa, eli kuluttajaa, on lain avulla suojattava, että myyjä ei voisi käyttää vahvempaa asemaa ei-halutulla tavalla hyväkseen. Elinkeinonharjoittaja on käytännössä aina tiedollisesti ja taloudellisesti vahvempi kuin yksittäinen auton ostaja. Kauppalaki lähtee taas siitä lähtökohdasta, että kaupan osapuolet ovat tasavertaiset, eikä ostajaan siten ole tarvetta lain avulla turvata.


Tästä lähtökohdasta johtuu muun muassa se, että kuluttajansuojalaki on luonteeltaan pakottavaa oikeutta, kun taas kauppalaki on tahdonvaltaista – kauppalakia sovellettaessa osapuolet voivat sopia siitä, että laki ei sovellu kauppaan, kun taas kuluttajakaupassa myyjä ei voi rajoittaa lain ostajalle suomaa oikeusturvaa. Ostajan suojaaminen näkyy myös useissa muissa tilanteissa, kun kuluttajan asemaa esimerkiksi riidan ratkaisemisessa on helpotettu kuluttajasuojalaissa.


Laki ei ole kuitenkaan kaikki kaikessa


Vaikka laki toimii oikeudellisten riitojen ylimpänä auktoriteettina ja määrää ne suuntaviivat, joita tapauksen ratkaisemisessa on noudatettava, vaikuttaa oikeusriitojen ratkaisemisessa myös monet muut asiat. Lait joudutaan kirjottamaan avoimeen ja yleiseen muotoon, jotta ne soveltuisivat kaikkiin erilaisiin tilanteisiin. Tästä seuraa kuitenkin se, että ne eivät yksin tuo asiaan yksiselitteistä ratkaisua. Laissa puhutaan usein esimerkiksi kohtuullisuudesta, ja jääkin tuomioistuimen ratkaistavaksi, mitä on kussakin tapauksessa pidettävä kohtuullisena. Tämän lisäksi tapauksiin liittyy paljon ratkaisemista ohjaavia oikeudellisia periaatteita, joita ei ole kirjoitettu mihinkään lakiin.


Tästä johtuu myös se, että kaikkiin tapauksiin ei ole aina vain yhtä oikeaa ratkaisua, vaan yhteen tapaukseen voidaan perustella useita toisistaan eriäviä ratkaisuja. Näin ollen voidaan sanoa, että laki antaa raamit tapaukselle, mutta tilanteisiin jää aina liikkuma- ja neuvotteluvaraa. Tällaiset tapaukset ovat usein juuri niitä tapauksia, joissa lakimiehen puoleen kääntyminen voi olla järkevää. Lakimiehiä ei tarvita tapauksiin, jotka ovat päivän selviä ja myös tapauksen seuraukset ovat selkeästi pääteltävissä. Lakimiehet auttavat tällaisissa epäselvissä tilanteissa päätymään lopputulokseen, joka on lain asettaman liikkumavaran siinä päädyssä, joka on edullisin asiakkaan kannalta.


Mikäli tarvitsette oikeudellista apua autokauppaan liittyen, otattehan yhteyttä ammattitaitoisiin lakimiehiimme!

2 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki