Etsi
  • Henrik Pirhonen

Milloin auton kaupassa voi syyllistyä petokseen? Tuomioistuimen ratkaisu ostajalle annettuihin virhe


Virheellisten tietojen antaminen autosta johtaa pääsääntöisesti tiedonantovirheen syntymiseen, josta taas seuraa myyjän velvollisuus joko maksaa vahingonkorvausta tai myöntää virheen arvoa vastaava hinnanalennus. Jos virheelliset tiedot poikkeavat merkittävästi todellisesta, voi ostajalla olla oikeus purkaa autosta tehty kauppa. Nämä seuraamukset ovat niin sanottuja siviilioikeudellisia seuraamuksia sopimusrikkomuksesta. Tämän ohella kaupanteosta voi olla rikosoikeudellisia seuraamuksia, jotka eivät ole enää pelkästään sopimuksen osapuolien välisiä. Tässä kirjoituksessa käsitellään hovioikeuden vuonna 2019 antamaa ratkaisua, jossa oli kyse myyjän antamista virheellisistä tiedoista, sekä siitä, voitiinko myyjän katsoa tietoisesti erehdyttäneen ostajaa antamalla paikkansa pitämättömiä tietoja autolla ajetuista kilometreistä.


Mistä tapauksessa oli kyse?


Osapuolten välinen riita syntyi, kun auton ostanut henkilö huomasi, että hänen ostamallaan autolla oli ajettu yli 400 000 kilometriä, kun myyjän antamien tietojen mukaan autolla oli ajettu ainoastaan 174 000 kilometriä. Auton myynyt osapuoli oli itse ostanut auton Ruotsista Suomeen tulleelta ulkomaalaiselta henkilöltä, joka oli ollut käymässä Suomessa. Kaupanteon yhteydessä auton myyjä sai auton ruotsalaisen rekisteriotteen sekä luovutuskirjan. Auton mukana ei tullut huoltokirjaa eikä muitakaan tositteita, joiden perusteella autolla ajetut kilometrit oltaisiin voitu helpolla tavalla todentaa.


Auton myyjä ei kieltänyt autossa olevaa virhettä, joten tapauksen siviilioikeudellinen puoli oli varsin selkeä – autossa oli lain tarkoittama virhe, joka myyjän tuli omalla kustannuksellaan korjata. Autossa oli kaupanteon jälkeen ilmaantunut useita erilaisia vikoja muun muassa vaihdelaatikossa, moottorissa sekä alustassa. Auton arvo oli huomattavasti ennakoitua ja kauppahintaa alhaisempi, kun sen kunto ei vastannut lainkaan sovittua – eli 174 000 kilometriä ajetun ja noin 20 000 euroa maksaneen auton kuntoa. Auton myynyt yritys korvasi auton ostajalle 11 500 euroa auton korjaamisesta syntyneistä kustannuksista ja muusta vahingosta.


Tiedonantovirhe – sopimusrikkomus vain laissa tarkoitettu rikos?


Tiedonantovirheestä on säännelty kauppalain ohella kuluttajansuojalaissa. Kuluttajansuojalain mukaan autosta tehtyä kauppaa rasittaa tiedonantovirhe, jos se ei vastaa myyjän tai muun myyjätahon siitä antamia tietoja, jotka siitä on annettu markkinoinnissa tai muutoin kaupanteon yhteydessä. Tiedonantovirhe on kyseessä myös silloin, jos myyjä ei anna autosta tietoa, josta kuluttaja voi odottaa saavansa tiedon – myyjällä on siten tiedonantovelvollisuus merkityksellisistä autoa koskevista seikoista.


Tiedonantovirhettä voidaan pitää myös rikoslain mukaisena petoksena. Rikoslain mukaan:


"joka, hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä, on tuomittava petoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."


Ratkaisevaa petoksen tunnusmerkistön täyttymisessä on teon tahallisuus. Rikoslain mukaan tekoa on pidettävä tahallisena, jos tekijä on tarkoittanut aiheuttaa jonkin seurauksen tai hän on pitänyt tämän seurauksen aiheutumista varsin todennäköisenä.


Asiassa oli siten kyse siitä, oli auton myynyt taho myydessään autoa tiennyt, että autolla oli ajettu huomattavasti enemmän kuin mittarin näyttämä 174 000 kilometriä, tai olisiko hänen vallitsevissa olosuhteissa täytynyt pitää teon seurauksia varsin todennäköisinä. Lain mukaan, jos tekijä ei teon hetkellä ole selvillä kaikista niistä seikoista, joita rikoksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, tai jos hän erehtyy sellaisesta seikasta, ei teko ole tahallinen. Jos tekijä on tarkoituksenmukaisesti ”sulkenut silmänsä”, ja tämän seurauksena ei ole ollut tietoinen, voidaan hänen silti katsoa tehneen teon tahallisesti – tarkoituksellinen tietämättömyys siten voi vastata tahallisuutta. Myyjän tietoisuutta ja tahallisuutta voidaan siten arvioida sen mukaan, onko myyjä vallinneissa olosuhteissa tiennyt tai voinut pitää varsin todennäköisenä sitä, että asianomistajalle myydyllä autolla oli todellisuudessa ajettu huomattavasti enemmän kuin, mitä auton matkamittari näytti.


Siviilioikeudellisen tiedonantovirheen soveltuminen tapaukseen edellyttää siten vain jonkin asteista huolimattomuutta myyjän puolella – myyjäpuolen edustajat ovat voineet esimerkiksi antaa ristikkäisiä tietoja autosta keskustelematta asiasta keskenään. Petoksen käsillä olo vaatii puolestaan rikoslain tarkoittamaa tahallisuutta, eikä huolimattomuus enää riitä. Erityisen moitittava ja tarkoituksenmukainen toiminta voi siten tulla arvioitavaksi rikoksena.


Hovioikeuden ratkaisu


Hovioikeuden tuli arvioida ennen kaikkea sitä, voitiinko vastaajan, eli auton myyneen tahon, katsoa olleen tietoinen tai pitäneen todennäköisenä sitä, että autolla olisi ajettu enemmän kuin auton mittarilukema näytti. Asiassa oli otettava huomioon auton ulkoinen kunto, joka ei tässä tapauksessa antanut syytä epäilykseen siitä, että auton mittarilukema ei olisi vastannut todellista. Tämän ohella vastaaja pystyi näyttämään, että ammattimaisessa autokaupassa ei ole yleistä tapaa tarkistaa tuontiautojen mittarilukeman paikkansapitävyys tai, että autokauppiaalla olisi nimenomaista velvollisuutta toimia niin.


Kun asiassa ei esitetty näyttöä siitä, että vastaajalla olisi ollut perusteltua aihetta epäillä auton ajoneuvon oikeellisuutta, päätyi hovioikeus ratkaisemaan tapauksen vastaajan eduksi. Hovioikeuden mukaan vastaajan menettely oli ollut huolimatonta, mutta hänen ei osoitettu mieltäneen matkamittarilukemaa varsin todennäköisesti virheellisesti – rikosvastuun syntymisen edellyttävällä tavalla. Näin ollen vastaajan ei katsottu tahallaan erehdyttäneen auton ostajaa ja syyte petoksesta hylättiin.


Tapauksesta voidaan päätellä, että kynnys rikoslain tarkoittamaan petokseen syyllistymiseen on varsin korkealla, eikä huolimaton toiminta riitä rikokseen syyllistymiseen. Petoksen käsillä olo vaatii siten laajempaa näyttöä siitä, että auton myyjä on pitänyt todennäköisenä sitä, että auton matkamittarilukema ei pidä paikkaansa. Tästä rikoslain puolesta on kuitenkin oleellista pitää erillään siviilioikeudellinen puoli, joka pitää sisällään auton virheestä määrättävät vahingonkorvaukset. Tässäkin tapauksessa, edellä mainitulla tavalla, siviilioikeudellinen puoli ratkaistiin ostajan eduksi, ja myyjä päätyi maksamaan ostajalle 11 500 euron edestä vahingonkorvauksia.


Mikäli tarvitsette oikeudellista apua autokauppaan liittyen, otattehan yhteyttä ammattitaitoisiin lakimiehiimme!

23 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki