Mitä myyjä voi jättää kertomatta kaupan kohteesta?
Voiko myyjä olla kertomatta siitä, että hänen myymänsä auto on niin sanottu tuontiauto, jonka ohjauksen puoli on jälkeenpäin vaihdettu Suomen oikeanpuoleiseen liikenteeseen? Onko tämä itse ohjauksen puolen vaihtaminen jo yksistään laissa tarkoitettu virhe vai syntyykö virhe vasta sillä hetkellä, kun myyjä ei kerro tämän toimenpiteen tekemisestä? Tässä kirjoituksessa käsitellään näitä kysymyksiä tutkimalla Helsingin hovioikeuden vuonna 2017 antamaa ratkaisua.
Tapauksessa oli kyse Iso-Britanniasta maahantuodusta autosta, joka oli tuotu Suomeen ja jonka ohjaus oli vaihdettu oikealta vasemmalle. Kyse oli Audi-merkkisestä henkilöautosta, joka oli myyty noin 23 000 euron kauppahintaan. Kun ostajana oli yksityishenkilö ja myyjänä autoliike, sovelletaan kauppaan kuluttajansuojalakia. Kuluttaja oli kauppaa tehtäessä saanut tietää kyseessä olevan tuontiauto, mutta hän ei kuitenkaan saanut tietää, että auto oli tuotu juuri Britanniasta.
Kaupanteon jälkeen ostaja alkoi epäilemään auton alkuperää havaittuaan, että auton avaimenreikä oli sijainnut apukuskin puoleisessa ovessa. Todettuaan auton olevan peräisin Britanniasta, reklamoi ostaja tästä myyjälle ja vaati kaupan purkamista ja toissijaisesti hinnanalennusta. Myyjä ei ostajan esittämiin vaatimuksiin suostunut. Myyjän mukaan ostajan olisi pitänyt huomata auton alkuperä tarkastaessaan auton ennen kaupan solmimista. Tämän lisäksi ohjauksen puolen vaihtaminen oli myyjän mukaan tehty moitteettomasti ja siinä oli käytetty Audin alkuperäisosia. Myyjän mukaan kyse ei myöskään ollut suuresta toimenpiteestä, vaan ainoastaan auton sisustusosien muutostyöstä. Tämän seikan ohella asiassa oli riitaa väitetyistä kolarivauriosta sekä muista autossa olleista vioista.
Mikä kuluttajansuojalaki sanoo auton virheellisyydestä ja myyjän velvollisuudesta kertoa auton alkuperästä ja siihen tehdyistä muutoksista?
Tässä tapauksessa auto oli myyty käyttäen ”sellaisena kuin se on” -ehdon tapaista yleistä varaumaa. Kuluttajansuojalain mukaan auto näissä tapauksissa virheellinen, jos:
1) tavara ei vastaa niitä tietoja, jotka myyjä on ennen kaupantekoa antanut sen ominaisuuksista tai käytöstä ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan;
2) myyjä on ennen kaupantekoa laiminlyönyt antaa ostajalle tiedon sellaisesta tavaran ominaisuuksia tai käyttöä koskevasta olennaisesta seikasta, josta hänen täytyy olettaa tienneen ja josta ostaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon, ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan; tai
3) tavara on huonommassa kunnossa kuin ostajalla sen hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen on ollut perusteltua aihetta edellyttää.
Myyjälle on siten asetettu tiedonantovelvollisuus autoa koskevista olennaisista tiedoista. Myyjä syyllistyy siten tiedonantovirheeseen, jos hänen voidaan katsoa olleen tietoinen jostakin autoa koskevasta seikasta, mutta on laiminlyönyt siitä kertomisen. Ostajan on myös täytynyt olettaa saavansa tiedon kyseisestä seikasta. Tämän lisäksi tiedonantovirheen on täytynyt vaikuttaa kauppaan. Tällä tarkoitetaan sitä, että ostaja ei olisi suostunut solmimaan kauppaa, jos hänellä olisi ollut kaikki tiedot käytössään – hän olisi esimerkiksi voinut tehdä yhä kaupan autosta, mutta vain alhaisemmalla kauppahinnalla. Kolmanneksi, autossa voi olla virhe silloin, kun auto on huonommassa kunnossa kuin ostajalla on ollut perusteltua aihetta edellyttää. Siihen, mitä kuluttaja voi autoltaan odottaa, vaikuttavat auton hinta, ajokilometrit, ikä sekä siitä annetut tiedot. Mitä uudempi auto on kaupan kohteena, sitä enemmän kuluttaja voi odottaa auton kestävyydeltä ja kunnolta.
Auton virheellisyyttä arvioidaan kuluttajansuojalain mukaan vaaranvastuun siirtymisajankohdan perusteella. Autossa on virhe, mikäli se on ollut virheellinen jo luovutushetkellä, vaikka virhe ilmenisikin vasta myöhemmin. Pääsääntöisesti on ostajan vastuulla näyttää toteen se, että auto on ollut virheellinen jo luovutushetkellä. Tähän on kuitenkin erittäin tärkeä poikkeus: niin sanottu kuuden kuukauden sääntö. Sen mukaan, jos vika on ilmennyt kuuden kuukauden sisällä auton luovuttamisesta, on näyttötaakka asetettu ostajan sijasta myyjälle – näin ollen myyjä vastaa autossa olevasta viasta, ellei tämä onnistu näyttämään toteen sitä, että auto on ollut virheetön luovutushetkellä.
Kuluttajansuojalain mukaan ostaja ei saa virheenä vedota sellaiseen seikkaan, joka hänen oletetaan tienneen kauppaa tehtäessä. Täten ostaja ei voi vedota sellaisiin selkeisiin virheisiin, jotka hänen täytyy olettaa huomanneen autoa tarkastaessaan.
Hovioikeuden ratkaisu
Hovioikeuden mukaan auton ohjauksen puolenvaihdos ei ollut myyjän väittämä vähäinen sisustuksellinen toimenpide – auton ohjauspyörä, polkimet sekä mittaristo oli täytynyt siirtää sekä auton johdotus uusia. Täten kyse oli niin merkittävästä muutoksesta, että sen katsottiin vaikuttaneen kauppaan. Ostaja oli täten voinut odottaa saavansa tiedon autoon tehdyistä muutostöistä. Todistustaakka siitä, että ostajalle oli annettu paikkansa pitävät tiedot autosta, on myyjällä. Kun tapauksessa myyjä ei onnistunut todistamaan antaneensa ostajalle lain edellyttämiä tietoja, katsottiin autossa tältä osin olevan lain tarkoittama virhe. Itse muutos ei kuitenkaan muodostanut laissa tarkoitettua virhettä, sillä se oli suoritettu asianmukaisella tavalla.
Autossa oli ollut kaupantekohetkellä kiinni tarra, jossa oli lukenut ”Crawley Audi” ja brittiläinen osoite. Siitä, oliko kaupantekotilanteessa ostajan käytettävissä ollut rekisteriotetta, josta auton alkuperä olisi selvinnyt, oli asiassa ollut riitaa. Tästä huolimatta oli tuomioistuin katsonut, että kuluttajan ei voitu edellyttää havaitsevan auton olevan peräisin Britanniasta näiden seikkojen perusteella. Kuluttaja ei siten ollut menettänyt oikeuttaan vedota autossa olevaan virheeseen. Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, että autossa oli tiedonantovirheen perusteella ollut kuluttajansuojalain mukainen, myyjän vastuulla oleva virhe. Tuomioistuin katsoi tiedonantovirheen rahallisen arvon olevan 4 000 euroa ja määräsi tämän arvoisen hinnanalennuksen.
Tämän hovioikeuden ratkaisun perusteella voidaankin siten todeta, että auton ohjauksen puolenvaihto ei itsessään muodosta myyjän vastuulle kuuluvaa virhettä, kunhan toimenpide on tehty asianmukaisesti käyttäen alkuperäisiä osia. Jos näin ei oli toimittu, on toimenpide jo itsessään virhe. Toisaalta tästä toimenpiteestä kertomatta jättäminen muodostaa myyjän vastuulle kuuluvan tiedonantovirheen. Myyjän on oma-aloitteisesti ja totuudenmukaisesti kerrottava autoon tehdystä ohjauksen puolenvaihdosta.
Miten tapaus päätyi hovioikeuden ratkaistavaksi?
Tämä kysymys ei suoraan liity tämän kirjoituksen aiheeseen, mutta se itsessään on toisaalta kiintoisa kysymys, joka on käsittelemisen arvoinen. Suomessa käräjäoikeuden päätöksistä voi valittaa hovioikeuteen. Tämä valitusoikeus on jutun ”häviäjällä”. Jos jutun hävinnyt osapuoli valittaa asiasta, on jutun voittajalla tällöin erityinen vastavalitusoikeus, jolloin hän voi valittaa itselleen haitallisista päätöksen osista. Tässä tapauksessa käräjäoikeus oli ensimmäisenä oikeusasteena ratkaissut asian kuluttajan eduksi ja määrännyt 6 500 euron hinnanalennuksen. Kuluttaja oli valittanut käräjäoikeuden antamasta ratkaisusta vaatien kaupan purkamista tai suurempaa hinnanalennusta. Auton myyjä oli puolestaan tehnyt vastavalituksen vaatien käräjäoikeuden määräämän hinnanalennuksen alentamista. Tässä kirjoituksessa mainitulla tavalla hovioikeus oli päätynyt alentamaan hinnanalennuksen määrää. Tämän lisäksi ostajalle tulivat maksettavaksi hovioikeuden käsittelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. Onkin erittäin tärkeää arvioida oikeudenkäynnissä mahdollisesti saavutettavia hyötyjä sekä niiden todennäköisyyttä ja peilata niitä mahdollisiin negatiivisiin seurauksiin. Koskaan ei tule riidellä oikeudessa pelkästään ”riitelemisen ilosta”.
Mikäli tarvitset oikeudellista apua autokauppaan liittyen, otathan yhteyttä asiantunteviin lakimiehiimme!
Comments